Keskiviikko, 14.11.2018 
Iiris

Uskomatonta: Viisi tikkalajia lähes samalla paikalla samaan aikaan

tikkablogi1


Viikko sitten maanantaina lintuharrastaja Jukka Matero pääsi kokemaan jotain melkoisen ainutlaatuista.

Aamu oli hyytävän kylmä, kun Matero lähti tuolla Enon Novikan suunnalla lintuhiihdolle. Seudulla on mukavaa, monipuolista vanhaa metsää, johon Matero oli laittanut talven aikana talipötköjä linnuille ravinnoksi. Etupäässä tiaiset olivat niihin mieltyneet, eivät niinkään tikat.

Ja käyhän niillä pötköillä joskus muitakin syöjiä. Yhden sellaisen oli kietaissut mukaansa ahma.

Ruokinnan liepeillä alkoi sitten maanantaina tapahtua. Pari käpytikkaa innostui rummuttelemaan runsaassa valossa. Sitten ruokinnalle ilmestyi jostain kaksi valkoselkätikkaa, naaras ja koiras, joista viimeksi mainittu näyttäytyi ensimmäisen kerran noilla sijoilla tänä talvena.

Aivan samaan aikaan läheisen haaparyhmän latvustoon ilmestyi pikkutikka, joka nopeasti piipahti paikalla ja katosi jonnekin. Eikä hetkeäkään, kun lähistöltä kuului harmaapäätikan soidinsarja klyy-klyy-klyy-klyy…

Jopas jotakin, muttei vielä kaikkea. Matero jatkoi hiihtelyään pari, kolme sataa metriä vanhan kuusimetsän suuntaan. Isot puut olivat kokeneet kovia tykkylumitalvien aikana, ja eikös vain yhden puunrungolta Matero löytänyt hiljaa ja hissukseen tapansa mukaan askaroineen pohjantikan. Se oli naaras.

Suomessa tavataan säännöllisesti seitsemän eri tikkalajia. Noista seitsemästä yksi ei kuitenkaan talvehdi täällä, vaan päinvastoin hyvin kaukana. Euroopan ja laajan Venäjän käenpiiat lentävät talveksi joko Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan tai Intiaan ja Kaakkois-Aasiaan.

Seuraavan kerran käenpiika on mahdollista tavata täällä toukokuussa, jolloin linnut palaavat synnyin- ja pesimäseuduilleen.

Materon maanantaina 26. helmikuuta likimain kerralla havaitsemien tikkojen joukosta puuttui mahdottoman käenpiian lisäksi vain palokärki, joka olisi aivan hyvin voinut sattua samaan aikaan samalle paikalle viiden muun tikkalajin kanssa. Ei lähin palokärki varmaan kaukana kuitenkaan ollut.

Melko varmasti myös käenpiikoja pesii Novikan seudulla. On siis mahdollista, että tuolla pienehköllä alueella  pesivät ensi kesänäkin Suomen kaikki 7 tikkalajia. Hienoa kerta kaikkiaan.

Ei voi kuin onnitella Jukka Materoa tikkahiihdosta. Noilla seuduilla tikkoja siis pesii kohtalaisen mukavasti, ja jonkin verran metsiä on niiden ja muidenkin eliölajien tueksi siellä myös suojeltu. Hyvä juttu tämäkin.



Kuvissa olevat tikat on muuten kuvattu aiemmin muualla: yläkuvan valkoselkätikkakoiras neljä vuotta sitten kiistellyssä Joensuun Hasanniemessä ja alakuvan pikkutikka kolme vuotta sitten Otsolassa. Hasanniemen valkoselällä oli matkassaan tuolloin myös morsian, ja siellähän uhanalainen tikka nykyisin pesiikin. Toivottavasti otetaan kaavoituksessa huomioon.

Materon Novikassa havaitsemista tikoista käpytikat rummuttivat ja harmaapäätikka päästi soidinääntään. Kun päivä on pidentynyt jo reilusti yli 10,5 tunnin mittaiseksi ja valon määrä lisääntynyt huimasti parin kuukauden takaisesta, niin lintujen pesimävietti kasvaa kohisten. Viime aikojen aurinkoiset kelit ovat varmastikin antaneet valohoitoon lisää tehoa.

Itse asiassa käpytikat rummuttelivat ainakin kaupungissa melko aktiivisesti jo joulu-tammikuussa, kun kelit pysyttelivät leutoina. Nyt on ollut kylmempää, mutta juuri tuolla valon määrällä on lintujen aktiivisuuteen iso vaikutus. Laulavathan monet pikkulinnut jo nyt maaliskuun alussa hyvinkin innokkaasti, vaikka varsinaisen pesinnän aika on vasta toukokuussa.

Kertoo kevään lähestymisestä kaikki tuokin.