Lauantai, 22.9.2018 
Mauri

Verenpisarat ja buddleiat talvehtivat, nuppujakin tullut

taimiblogi1


Kukkakasvien talvehdituttaminen viileässä kellarissa on ilmeisen tarkkaa ja hankalaakin puuhaa. Toissa talvena kellariin ulkoa siirretyt buddleiat eli syyssyrikät kuivuivat kuoliaaksi. Samoin kävi viime talvena erehdyksen vuoksi, kun buddleiat pantiin talvehtimaan toiseen paikkaan. Silloin kastelu unohtui vahingossa tyystin.

Buddleia on monivuotinen kasvi, mutta se ei kestä Suomen talven pakkasia ulkosalla. Sen sijaan niiden siirtämisen talveksi ruukuissa kellariin pitäisi onnistua, mutta ainakin kahtena edellistalvena pieleen meni.

Nyt helmikuun puolivälin jälkeen 2018 näyttää paljon paremmalta. Kellarissa on 5 ruukkua verenpisaroita (ylin kuva), 11 ruukullista buddleioja (toinen kuva), ja yksi ruukullinen unikkoakin.

Useimmissa kasveissa on tuoreita vihreitä lehtiä. Kahteen verenpisaraan on ilmestynyt jopa kukannuppuja, joista yksi yläkuvassa, vaikka kellarissa on tietenkin pimeää ja melko kylmää, lämpöasteita vain joitakin.

Kukkia on kasteltu varovasti noin kahden viikon välein, joskus hieman tiheämminkin. Toisin kuin kaksi vuotta sitten, kasteluvesi ei valu suoraan mullan läpi lattialle, vaan imeytyy multaan ja sitä kautta kasveihin.

Toivottavasti kasvien elämä sujuu myönteisissä merkeissä aina siihen asti, kunnes ruukut voi taas siirtää toukokuussa ulkosalle. Ja tietysti siitä eteenpäinkin.

Valkotupakan taimet (kolmas kuva) ovat kasvaneet tulitikun mittaisiksi. Sirkkalehdet eivät vielä ole saaneet seurakseen toista lehtiparia, mutta eivätköhän ne kohta ilmesty, ja tupakoita pääsee koulimaan. Aurinkoisina päivinä, joita viime aikoina on ilahduttavasti riittänyt, taimet ovat saaneet hyvin valoa.

Viime keväänä esikasvatetut ja puiden oksista roikkuviin amppeleihin laitetut keijunmekot eivät ehtineet jostain ihmeen syystä tällä pihalla kukkia ollenkaan. Kun sitten taimia tuli annettua muutamille naapureille, heidän keijunmekkonsa tekivät oikein kauniita kukkia. Hyvä niin.

Syksyllä pälkähti päähän, että otetaan keijunmekotkin (neljäs kuva) talveksi sisään. Kellariin ne eivät mahtuneet, mutta ovat olleet tuossa olohuoneen ikkunalla lämpimässä. Osa kuihtui, mutta osassa on yhä vihreitä lehtiä.

Ei ole kyllä entuudestaan mitään tietoa siitä, voivatko kasvit selvitä talven yli lämpimässä sisätilassa ja kenties kukkia ulkona tulevana kesänä. Jotenkin tuntuu siltä, että ei, mutta sittenhän tuon näkee.

Ovat sanoneet, että esimerkiksi valkotupakoita on turha esikasvattaa kovin aikaisin. Riittää kuulemma, jos ne kylvää vasta huhtikuussa: ehtivät saada silloin tarpeeksi valoa nopeammin ja kasvaa istutuskokoisiksi toukokuun loppuun mennessä.

Esikasvatuksen idea on kuitenkin ainakin tässä talossa siinä, että kasvun vihreä väri alkaa valtaa alaa jo tammikuusta lähtien. Tulee keväistä riemua  jo hyvissä ajoin vuoden alkupuolella, on kuin kevät ottaisi tällä lailla varaslähdön.