By Hannu Kauhanen on 29.08.2018
Category: Tykkimiehen linnut

Vihdoinkin! Keijunmekko kukkii puolentoista vuoden odotuksen jälkeen


Toissa talvena ystävältä saadut keijunmekon siemenet lähtivät tuolloin itämään hyvin esikasvatuksessa. Ulos ne pääsivät ruukuissa toukokuun lopussa, jolloin alkoi odotus.

Varret ja lehdet kasvoivat, kukkia odoteltiin. Meni kesä- ja heinäkuu, mutta nuppuja ei ilmaantunut. Höh.

Keväällä oli tullut jaettua taimia Kanervalan ja Otsolan asukkaiden fb-ryhmän kautta muutamille naapureille. Ja kas kummaa, heinäkuussa heiltä alkoi ilmestyä kuvia komeasti kukkivista keijunmekoista.

Elokuu mateli, eikä Otsolan puutarhaan ilmaantunut vieläkään keijunmekon kukkia. Tuli syksy, kylmeni entisestään viileästä kesästä. Mikä nyt neuvoksi?

Ei muuta kuin ruukut sisälle olohuoneeseen huoneenlämpöön talveksi. Tästä ei varmaan tule mitään...

Säännöllistä kastelua viherkasvien kastelun lomassa pitkin talvea. Keijunmekot säilyivät vihreinä ja elossa, ihme kyllä. Keväällä ne alkoivat kasvaa.

Taas toukokuussa kasvit ruukuissa ulos ja odottamaan. Onnistuisikohan tänä kesänä?

Keijunmekot kasvoivat ulkosalla pituutta ja leveyttä. Ne roikkuivat ulkopöydältä alaspäin, kuten kuuluukin.

Kului taas kesä- ja heinäkuu, eikä nuppuja ilmaantunut. Kummallista.

Kunnes sitten kaksi viikkoa sitten silmiin pilkahti ensin yksi, sitten toinen violetinpunainen pieni kukannuppu. Se onnistuu sittenkin!

Nyt nuo kaksi, joista toinen yläkuvassa, ovat kunnon kukassa. Pieniä nuppuja on ilmaantunut lisää kasvin alaosiin.

Ihmeellistä. Pitkään jatkunut lämmin kesä on tehnyt hyvää tuollekin kasville. Kuinkahan nuo säilyttäisi ensi talven ajan? Jälleen huoneenlämmössä vai viileämmässä ja kenties pimeässä? Jos joku tietää, kertokoon.

Siemenet täytyy ainakin myöhemmin syksyllä kerätä talteen. Jos uusia taimia syntyy ensi keväänä, saa tulla taas toukokuussa hakemaan.