play

Varsova - värikäs lähikaupunki

Varsovan vanhankaupungin aukiolla voi ihastella värikkäitä ja koristeellisia taloja.

Varsovan vanhankaupungin aukiolla voi ihastella värikkäitä ja koristeellisia taloja. Kuva: Arja Jämsén

Arja Jämsén

Varsova on Puolan pääkaupunki, joka on matkailukaupunkina jäänyt toisen puolalaisen kaupungin, Krakovan varjoon. Kuva harmaasta Varsovasta on kuitenkin aika hylätä.

Kaupunki on pessyt kasvojaan ja on arvioiden mukaan nopeimmin kehittyvä pääkaupunki EU:n uusien jäsenmaiden joukossa.

Varsovan vanhasta kaupungista tuhoutui melkein 90 prosenttia toisen maailmansodan aikana. Nyt vanhakaupunki on entisöity, ja muuallakin vanhoja rakennuksia kunnostetaan ja katuja korjataan.
Matkailuun satsataan, ja hotelli- ja ravintolapalvelut uudistuvat vauhdilla. Harvoin näkee jaossa niin paljon ja niin perusteellisia matkailuesitteitä ja oppaita kuin nyt Varsovassa.

Historiasta ja arkkitehtuurista kiinnostuneille Varsova tarjoaa paljon nähtävää. Vanhankaupungin rauhalliset aukiot ja kujat, värikkään koristeelliset talot, monet kirkot ja upeat linnat puistoineen houkuttelevat kuljeskelemaan, katselemaan ja ihastelemaan.

Vanhankaupungin liepeiltä löytyy muun muassa Marie Curien kotimuseo. Tiedenainen sai kaksi Nobel-palkintoa ja leukemian työstään radioaktiivisuuden parissa.

Kaupungin juutalaista historiaa ei voi sivuuttaa. Maan historian synkkiin vaiheisiin kuuluu juutalaisten kansanmurha.

Ennen toista maailmansotaa Euroopan suurin juutalaisyhteisö on nyt kutistunut. Muurien ympäröimä juutalaisten hautausmaa pysähdyttää karuudellaan. Osa yksinkertaisista hautapaasista on kallellaan ja sammaloitunut. Valokuvat pienistä lapsista liikuttavat.

Stalinin Puolan kansalle lahjoittama kulttuuri- ja tiedepalatsi toimii yhä monitoimitalona, jossa urheillaan ja harrastetaan.  Puolalaiset nimesivät talon nokkelasti Stalinin hampaaksi. Se on Puolan korkein rakennus ja on hyvä maamerkki kulkijalle.

Uutta rakennustyyliä edustaa muun muassa yliopiston kirjasto. Kirjaa muistuttavan modernin rakennuksen katolla on kesällä kattopuutarha, josta on hyvät näkymät kaupunkiin. Komea jalkapallostadion valmistui äskeisiin jalkapallon EM-kisoihin.

Kohtuuhintainen ja mukava ruokapaikka on helppo löytää Varsovasta. On pieniä kellariravintoloita, joissa lounaan syö muutamalla eurolla, ja piirakkapaikkoja.

Esimerkiksi pierogi-lajitelma erilaisia liha-, sieni, kasvispiiraita riittää lounaaksi. Liharuoka saattaa olla hurja, kuten kokonaisena paistettu sianniska, mikä tahtoo olla raavaalle miehellekin liikaa.

Maitobaarit, joissa lounasta syö parilla eurolla, ovat paikallisten suosiossa. Niissä myytiin alun perin pelkästään maitoa ja maitotuotteita. Nyt ne muistuttavat yksinkertaisia työmaaruokaloita. Listalla on puolalaista perusruokaa, joka pysyy vahvasti peruna-kaali-liha-linjalla.

Maitobaarin seinällä on pitkä ruokalista, josta ruoka valitaan. Tämä tuottaa puolankieltä taitamattomalle turistille haastetta. Ennemmin kuin seinän ruokalistaa turistin kannattaakin katsella syöjien annoksia ja miettiä, miten jonkin niistä onnistuisi tilaamaan. Toisissa kuppiloissa on turistiystävällisempi tapa esitellä ruoka-annokset kuvina.

Tarjontaa monipuolistavat Varsovaankin saapuneet kansainväliset kahvilaketjut. Perinteiset kahvilat ovat kuitenkin pitäneet vielä tiukasti pintansa ja tarjoilevat rahkapullia ja munkkeja.

Musiikkikaupunkina Varsova on monipuolinen. Iltaisin viihdytään jazz-kuppiloissa ja korttelikapakoissakin soi.

Kaupungin oma poika on Frederik Chopin, joka  eli ensimmäiset 20 vuottaan Varsovassa. Kaupungissa on hänen kotimuseonsa, ja puiston multimediapenkit soivat hänen musiikkiaan, kun älyää painaa napista.

Puhelimeen voi myös ladata kävelyreitin, jonka aikana kuulee musiikkia ja tarinoita Chopinin elämästä. Kesällä Chopin soi ilmaisissa puistokonserteissa.

Läheltä Veiksel-joen rantaa, Ranskan suurlähetystön liepeillä turisti kohtaa yllätyksen. Pienellä asuinalueella on hämäävän kotoisan näköisiä ruskeita puutaloja siisteine pihoineen.

Talot ovat Suomen sotakorvauksia Neuvostoliitolle, joka siirsi talot Varsovaan. Niissä asui neuvostoliittolaisia rakennusmiehiä, jotka olivat 1950-luvulla rakentamassa Varsovan kulttuuripalatsia. Osa väliaikaisiksi tarkoitetuista taloista on nyt purettu, mutta osa on jäljellä ja osaa on jopa laajennettu.
Niissä selvästi viihdytään.