Monien tarinoiden Nagasaki

Nagasaki näyttäytyy upeana kukkulan laelta katsottuna. Ympärillä nousevat vehreät vuoret, edessä avautuu Itä-Kiinan meri.

Väliin jäävään laaksoon ja kukkuloiden rinteille levittäytyy vajaan puolen miljoonan asukkaan kaupunki.
Vaikka Nagasaki tuhoutui pahoin toisen maailmansodan lopulla tehdyssä ydinpommi-iskussa, vanhoja rakennuksia on säilynyt yllättävän paljon.

Kaupungissa voikin tehdä mielenkiintoisen aikamatkan Japanin ja länsimaiden väliseen historiaan.

Nagasaki sai alkunsa 1500-luvulla, kun portugalilaiset tutkimusmatkailijat ankkuroivat purjelaivansa sen rannoille.
Pienen ihmettelyn jälkeen ”etelän barbaarit” otettiin vastaan, ja paikalla ollut kalastajakylä laajeni kansainväliseksi kaupungiksi.

Kaupankäynnin lisäksi käännytystyö eteni ripeästi, ja kirkkoja nousi eri puolille Nagasakia ja Pohjois-Kyushua.
Valtaapitäviä shoguneita tämä ei miellyttänyt. Vähitellen länsimaalaisten liikkumista alettiin rajoittaa ja kristinusko kiellettiin.

Vuonna 1634 Nagasakin edustalle rakennettiin viuhkan muotoinen Dejiman saari, jonne portugalilaisten jälkeen asettuivat hollantilaiset kauppiaat.

Muut karkotettiin, ja Japani sulki muut satamansa seuraavien 200 vuoden ajaksi.

Nykyään Dejiman saarta ei enää ole. Se otettiin täyttömaan avulla osaksi kaupunkia sen jälkeen, kun Japani avasi porttinsa uudelleen ulkomaailmalle vuonna 1853.

Paikalle on sittemmin rakennettu kiehtova ulkoilmamuseo, jossa pääsee tutustumaan vapaaehtoisessa vankeudessa eläneiden hollantilaisten arkeen.

Kauppatavaran lisäksi saaren kautta kulkivat etenkin lääketieteen uusimmat saavutukset. Hollantilaiset eivät toki olleet ainoita ulkomaalaisia, joiden kanssa kauppaa tehtiin. Kiinalaiset saivat asua kaupungissa, tosin tarkkaan vartioituina.

Kiinalaiskorttelissa käydään kauppaa edelleen, ja paikallisia herkkuja tarjoavat ravintolat ovat suosittuja.
Eurooppalaiset ja amerikkalaiset liikemiehet palasivat Japaniin pian sen avautumisen jälkeen ja alkoivat rakentaa teollistuvaa Japania.

Tämä aikakausi kiehtoi myös italialaista säveltäjää Giacomo Puccinia, joka sijoitti rakastetun oopperansa Madama Butterflyn Nagasakiin.

Länsimaiset pitsihuvilat löytyvät nykyään etelärinteeseen rakennetusta viehättävästä puutarhasta, joka on nimetty Kirin-oluen isänä tunnetun skotin, Thomas S. Gloverin mukaan.

Nagasakia ei voi ohittaa muistamatta toisen maailman sodan tapahtumia. Elokuun 9. päivänä vuonna 1945 Yhdysvallat pudotti kaupunkiin atomipommin. Oli kulunut vain kolme päivää Hiroshiman tuhosta.

Fat maniksi nimetty plutoniumpommi räjähti 500 metrin korkeudessa kaupungin luoteisosassa ja tappoi hetkessä 73 000 ihmistä.

Vuoden loppuun mennessä kuolleiden määrä oli noussut jo 80 000:een. Erilaiset säteilysairaudet, kuten leukemia ja syövät, ovat alueella edelleen yleisiä.

Räjähdyspaikalla avautuu nyt vihreä puisto. Suihkulähteet pulppuavat janoon kuolleiden muistoksi, taitellut paperikurjet muistuttavat lapsiuhreista. Pariskunta painaa kätensä yhteen ja lausuu hiljaisen rukouksen ydiniskussa kuolleiden muistomerkillä.

Moderni atomipommimuseo kertoo tapahtumista suoraan ja kiertelemättä. Yhteensulaneet pullot ja kolikot, seinään porautuneet ihmisten varjot sekä vääntyneet metallirakenteet ovat suoria esimerkkejä atomipommin tuhovoimasta.
Osaa näyttelyesineistä saa koskea, mikä tuo tapahtumat lähelle.

Kaaviokuvat kertovat tieteellisellä tarkkuudella siitä, miten atomipommi ja säteily vaikuttaa ihmiskehoon. Vaikuttavinta ja samalla raskainta antia ovat ydinpommituksesta selvinneiden videoidut tarinat.

Hiroshiman tavoin Nagasaki kampanjoi näkyvästi ydinaseettoman maailman puolesta. Lukuisista kutsuista huolimatta yksikään Yhdysvaltojen presidentti ei ole vieraillut kummassakaan kaupungissa, eikä minkäänlaista anteeksipyyntöä ole esitetty.

Tänä vuonna muistotilaisuuksiin osallistui pommien pudottamisesta päättäneen presidentti Trumanin pojanpoika Clifton Truman Daniel.