Maisema menneisyydestä

Lumihuippuisten vuorten ympäröimän kazakstanilaisen avaruustutkimuskeskuksen ikkunoista ei näe aamulla ulos. Yöllinen pakkanen ja maasta nouseva kylmyys ovat kastelleet kaksinkertaiset ikkunaruudut. Jäykästä puuovesta ulos mennessään on vaikea uskoa silmiään. Maa on täynnä pieniä vuoristokukkia, aurinko pilkottaa lumihuippuisten vuorten takaa, ja ilma on raikasta.
Avaruustutkimuskeskuksen ränsistyneet puitteet, hylätyt rakennukset ja paikallaan ruostuvat kuorma-auton romut eivät tosin näytä kuuluvan joukkoon.
Niitäkin mielenkiintoisempia ovat jättiläismäiset kaukoputket, suurilta taivaalle suunnatuilta sädetykeiltä näyttävät laitteet ja noin 20-metrinen, auringon säteilyä mittaava ja huriseva lautasantenni. Ne tarjoavat oman näkymänsä vuosikymmenien taakse Neuvostoliiton avaruustutkimuksen historiaan.

Vuosina 1954-1957 perustetun Tian Shanin avaruustutkimuskeskuksen observatorio toimii edelleen, ja sieltä vuoristoilman vähähappisuuden uuvuttama matkailija saa kohtuuhintaisen majapaikan. Observatorio sijaitsee Kaakkois-Kazakstanissa lähes 3 000 metrin korkeudessa Himalajan vuoriston pohjoisosassa.
Eräänlaista neuvostoromantiikkaa ja haasteita matkailuun tuovat vuoristossa Kalashnikovit selässään partioivat sotilaat, jotka kyselevät passeja ja yrittävät tingata lahjuksia. Tilanteista voi kuitenkin selvitä jopa maksamatta, kun muistaa hymyillä ja osaa edes auttavasti venäjää.
Observatoriolta avautuu uskomaton näkymä niin lumisille huipuille, vuorten välisiin laaksoihin, alhaalla 2,5 kilometrissä sijaitsevaan turkoosiin järveen kuin myös tähtiin. Paikassa voi myös kokeilla teleskooppia ja nähdä mielenkiintoisia planeettoja sekä tähtisumuja.
Mukaan vuoristoon kannattaa varata hyvän fyysisen kunnon ja joustavan asenteen lisäksi lämmintä vaatetta ja tukevat kengät. Vaikka ei vuorikiipeilijä olisikaan, tekee perusturistinkin mieli käydä pienellä vaelluksella mahtavissa maisemissa.

Vuoristo toimii miellyttävänä kontrastina ökykatumaasturien valloittamalle miljoonakaupungille 1,5 kilometriä alempana. Vain 30 kilometrin päässä avaruuskeskuksesta sijaitsee maan entinen pääkaupunki Almaty. Huonosti järjestetyn, tulikuuman ja savuisen kaupungin ravintoloissa ja basaareissakin on omat hyvät puolensa: herkullista ruokaa, mielenkiintoista katseltavaa ja iloisia ihmisiä.
Kaupungissa kannattaa tutustua paikalliseen saunakulttuuriin.
Mikäpä tuntuisi suomalaisesta paremmalta kuin maata lauteella samalla kun huopahattuinen kazakki hakkaa selkää tammenlehti- tai havuvastoilla. Ruoan ystävä voi halutessaan maistella hevosen- ja lampaanlihasta tehtyjä paikallisia perinneruokia ja kulauttaa palan painikkeeksi vodkaa tai halpaa olutta.

Kazakstaniin voi matkustaa lentämällä tai junalla. Viisumin saa ainakin Kazakstanin Vilnan tai Moskovan suurlähetystöistä sekä Kazakstanin Tallinnan konsulaatista.
Tallinnaan passi pitää lähettää parisen viikkoa etukäteen, ja se käydään hakemassa itse paikan päältä. Junalla Kazakstaniin esimerkiksi Venäjän kautta kulkeva voi hoitaa viisuminsa matkan varrella Moskovassa.

Kazakstanissa liikkuessa tulee kiinnittää huomiota erinäisiin seikkoihin. Esimerkiksi alueelle saapuvan on rekisteröidyttävä maahan tullessaan viranomaisille.
Rekisteröinti voi onnistua joko rajalla, tai sitten turisti joutuu ilmoittautumaan erikseen poliisiasemalla. Jos rekisteröinnin jättää hoitamatta, voi joutua maksamaan sakkoja rajalla maasta poistuessaan.
Maaseudulla ja luonnossa liikkuessa on suositeltavaa joko palkata opas tai huolehtia itse tarvittavista luvista, sillä maassa ei tunneta jokamiehenoikeuksia. Turistin pitää myös muistaa, että tietyt alueet, paikkakunnat ja jopa rautatieasemat ovat suljettuja ulkomaalaisilta.
Jos ei osaa venäjää, kannattaa matkustaa jonnekin muualle tai ottaa mukaan kielitaitoinen ystävä.