Tiistai, 25.9.2018 
Kullervo
Matkailu

Kauniita Sveitsin alppikyliä ja nyrpeää suhtautumista

  • Ema Hurskainen
 Sveitsin Birr ja muutama muukin kaupunki Bruneggissä  sijaitsevan Chestenbergin huipulta nähtynä. Sveitsin Birr ja muutama muukin kaupunki Bruneggissä sijaitsevan Chestenbergin huipulta nähtynä.

Sveitsi on pieni maa, pinta-alaltaan noin kaksi kolmasosaa Itä-Suomen läänistä. Mutta siinä missä meitä itäsuomalaisia asuu alle kaksitoista neliökilometrillä, on sveitsiläisiä ahtautunut samankokoiselle tilkulle 189.
Kun vielä ottaa huomioon, että Alpit käsittävät noin 60 prosenttia maan pinta-alasta, alkaa vuorenhuippujen välisissä laaksoissa ja eritoten Mittellandin kapealla, vain noin 50 kilometrin levyisellä, Genevejärveltä Bodenjärvelle ulottuvalla tasankovyöhykkeellä olla paikoin todella ahdasta.
Käytännössä maan asukastiheys näkyy niin, että kun yhden kylän tai kaupungin alue päättyy – ja ne todella päättyvät kuin seinään – alkaa seuraava yleensä jo vain satojen metrien päässä edellisestä.
Kun meillä Suomessa kaupungit tihentyvät pikkuhiljaa laidoiltaan yksittäisistä taloista tiheimmilläänkin melko hajanaisiksi taajamiksi, Sveitsissä ne ovat liki kirjaimellisesti kiinni toisiinsa rakennettujen talojen tiiviitä ryppäitä.

Jylhiä vuoria

Ajelin Sveitsiin Saksan ja Itävallan rajalla sijaitsevan Bodenjärven itärannan ja samoilla nurkilla piileskelevän Liechtensteinin minivaltion kautta.
Niillä main vastaan tulivat myös ensimmäiset kunnon vuoret, jotka jylhyydellään suorastaan salpaavat hengen tällaiselta metsien mieheltä.
Ensin sitä katsoo horisonttiin, että nouseepa tuolta tummia pilviä, kunnes tajuaa niiden olevan vuoria.
Mitä lähemmäs niitä siirtyy, sitä korkeammalle ne taivaalla kohoavat. Suorastaan käsityskyvyn vastaista on moinen kallioperän rypistyminen.Kaupungit ja kylät puolestaan ovat kuin suoraan lelukaupan ikkunasta. Koristeelliset talot, kuin jättimäiset käkikellot, napottavat vuorenrinteillä ja kyläteiden varsilla.
Kaikkialla on melkein hysteerisen siistiä ja irtotavara tarkasti järjestyksessä. Turha etsiä ruostuvia mossenraatoja navetan horsmaa ja nokkosta puskevasta päädystä. Nurmikot ja karjalaitumet kammataan aamuisin ja viedään parturiin kerran viikossa.

Tarkkaa kansaa

”Sveitsiläiset – jos sanassa mitään järkeä on, ja käytänkin sitä vain kuvaamaan Sveitsin poliittisen yhtenäisyyden alla elävää yksilöiden joukkoa – ovat todellakin hyväkäytöksisiä, varovaisia ja tunnollisia mutta toisaalta pikkumaisia.
He ovat aktiivisia, mutta vain omalla alueellaan; he sulkevat itsensä muun maailman ulkopuolelle rauhan ja hiljaisuuden toivossa.
Voisi jopa sanoa, että myötä sen rauhan ja hiljaisuuden, joka mahdollistaa heidän keskittyvän omiin asioihinsa sellaisella uutteruudella ja täsmällisyydellä, he ovat luopuneet kaikesta siitä, mikä on tuonut mainetta muille kansoille”, kirjoitti Charles-Ferdinand Ramuz, maan yksi tärkeimmistä ranskankielisistä kirjailijoista, L’Esprit-lehdessä julkaistussa kirjeessään Denis de Rougemont’lle vuonna 1937.
Ehkäpä ainakin osa tuosta kuvauksesta pitää edelleen paikkansa: Toisena päivänäni maassa ei autoni ehtinyt olla pysäköitynä Lenzburgin pikkukaupungin kadunvarteen kuin muutaman tunnin kun jo poliisit kurkkivat sisälle ikkunoista.
Joku oli tehnyt ilmoituksen heidän kaupunkiinsa pysäköimästäni ulkomaalaisesta autostani. Passini tarkastettuaan ja matkani luonteesta kerrottuani heidän ainoa kysymyksensä oli:
– Milloin aiot poistua Sveitsistä?

Ei pienellä budjetilla

Sveitsiläiset ovat maailman rikkain kansa. Yksityisomistuksen laajuus lienee ainakin osittain syynä siihen, että julkista tilaa maassa tuntuu olevan vähän.
Ellet ole ostamassa mitään, on hankala löytää oleskelutilaa. Joka paikka on varustettu asiattoman oleskelun kieltävillä kylteillä, ja esimerkiksi asuntoauton kanssa vapaan ja ilmaisen tilan löytäminen edes yhdeksi yöksi oli oikein työn takana.
Poikkeuksena mainittakoon tosin muun muassa mittava vaellusreittien verkosto. Pienet keltaiset wanderweg-kyltit johdattavat toinen toistaan upeimmille luontopoluille kaikkialla. Kaltaiselleni pienen budjetin matkailijalle Sveitsi on kallis maa ja ainakin päältä päin katsottuna tarjoaa melko yksitotista ja pikkunättiä sielunmaisemaa.
Yhden koristeellisen alppikylän nähtyään on periaatteessa nähnyt ne kaikki. Toisaalta jo pelkkä vuoristomaisema yksinäänkin on aivan vertaansa vailla ja ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen – ja tietysti suklaa!
Juttusarjassa seurataan muusikko Ema Hurskaisen matkailuautomatkan kohteita ja huomioita eri puolilta Eurooppaa.