play

Euroopan viimeisessä diktatuurissa

Minskin Rautatieaseman aukion rakennukset iltavalaistuksessaan ovat komea näky.

Minskin Rautatieaseman aukion rakennukset iltavalaistuksessaan ovat komea näky. Kuva: Juho Lintula

Juho Lintula

Mikä on lähinnä Suomea sijaitseva maa, jossa et ole koskaan käynyt? Aika monen vähän enemmänkin matkailleen vastaus saattaa olla Valko-Venäjä.
Valko-Venäjän pääkaupunki Minsk on suunnilleen yhtä lähellä Helsinkiä kuin Rovaniemi. Siitä huolimatta tämä Venäjään, Ukrainaan, Puolaan, Liettuaan ja Latviaan rajoittuva valtio on suomalaisillekin todellinen Euroopan musta aukko.
Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi luonnehdittu Valko-Venäjä toki on ehkä halunnutkin pysyä hieman sivussa. Presidentti Aljaksandr Lukašenkan rautaisella otteella hallitsema noin kymmenen miljoonan asukkaan valtio ei ole edes yrittänyt suuntautua kohti länttä monien muiden entisten neuvostotasavaltojen tapaan.

Valko-Venäjälläkin toki sentään yritettiin kohti markkinataloutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Vuonna 1994 valtaan päässyt Lukašenka onnistui kuitenkin pyöräyttämään historian pyörää taaksepäin ja luotsasi maansa takaisin eräänlaiseen suunnitelmatalouteen. Vielä tänä päivänäkin esimerkiksi valtaosa Valko-Venäjän maatiloista on valtion omistuksessa.
Kommunismi elää ja voi yhä kohtuuhyvin Valko-Venäjällä. Toisin kuin muualla Itä-Euroopassa, niin uusrikkaita luksusautoineen ei juurikaan näy edes pääkaupungin Minskin katukuvassa. Sirppi, vasara, viljantähkät ja muut aatteen symbolit ovat sen sijaan näkyvästi esillä.
Valko-Venäjän ja Venäjän välillä ei ole tarkastuksia, mutta valtakunnan muilla rajoilla käytännöt ovat huomattavasti tiukempia. Suomalainen matkustajakin tarvitsee Valko-Venäjälle päästäkseen yleensä sekä viisumin että erillisen kutsun. Maalla ei ole Suomessa lähetystöä, mutta 90 euron hintainen kertaviisumi on mahdollista hankkia Minskin lentokentältä.
Noin 40 eri kohtaa käsittävän Valko-Venäjän viisumihakemuksen täyttäminen ei ensi näkemältä houkuttele. Täytettävä se kuitenkin on, ja kutsu taas järjestyy paikallisen vuokra-asunnonvälitysfirman kautta.

Lentomatka Minskiin on nykyisellään vaivaton. Valko-Venäjän kansallinen lentoyhtiö Belavia avasi kesällä reitin Helsinkiin. Lentoja on kolmesti viikossa, ja meno-paluumatka Joensuusta käsin maksaa liitäntälentoineen edullisimmillaan noin 300 euroa.
250 euron viikkovuokra kalustetusta 60 neliön asunnosta jykevässä Stalinin aikaisessa kivitalossa Minskin ydinkeskustassa on suomalaisittain halpa, mutta vastaa suunnilleen paikallisen asukkaan keskimääräistä kuukausipalkkaa. Rahalle saa kuitenkin vastinetta: suihkusta tulee heti lämmintä vettä, sähköt eivät temppuile –·ja jopa nettiyhteys toimii.
1,8 miljoonan asukkaan Minskin kaupunkikuvaa leimaa Itä-Euroopan suurkaupungiksi poikkeuksellinen siisteys ja järjestys. Miliisejä on paljon ja kaikkialla, toisaalla taas kaupungin työntekijät luutivat jalkakäytäviä puhtaaksi vielä iltamyöhälläkin.
Minskin kaupunkikuva on myös eurooppalaiseksi poikkeuksellisen monokulttuurinen. Ulkomaalaisia tai turisteja ei näy käytännössä lainkaan. Eikä kaupunkia ole varsinaisesti muukalaisia varten suunniteltukaan: toisin kuin esimerkiksi Venäjällä Pietarissa, niin metroasemien nimetkin ovat vain ja ainoastaan kyrillisillä kirjaimilla. Ydinkeskustan ravintoloissakaan suurin osa henkilökunnasta ei osaa lainkaan englantia. Ihmiset ovat kuitenkin yleensä erittäin ystävällisiä ja avuliaita, mutta on hyvä osata edes vähän venäjää tai valkovenäjää.

Varsinaisia nähtävyyksiä Minskissä on vähänlaisesti. Kaupunki kärsi toisessa maailmansodassa erittäin pahoja vaurioita. Lähes täysin tuhoutunut historiallinen keskusta korvattiin 1940- ja 50-luvulla mahtipontisella stalinistisella arkkitehtuurilla.  Minskin kaupunkikuva onkin hyvin neuvostoliittolainen. Leveiden katujen varrella on lukuisia suuria kivitaloja, jotka näyttäytyvät koko komeudessaan erityisesti iltavalaistuksessa. Kaupungissa on useita isoja aukioita –·ja tietysti myös paljon suuria patsaita. Minskin laitamilla taas kohoavat valtaisat betonilähiöt.
Tietynlaisesta harmaudestaan huolimatta Minsk on varsin mielenkiintoinen kaupunki. Lisäksi hintataso on monilta osin suomalaisittain naurettavan halpa.

Valko-Venäjän rupla devalvoitiin vuoden 2011 aikana kahdesti. Yhdellä eurolla saa nykyisin noin 11·000 ruplaa. Lompakko täyttyykin nopeasti seteleistä, joista pienin on euroissa arvoltaan alle 0,1 senttiä –·kolikkoja maassa ei käytetä lainkaan.
Vain muutamalla eurolla onkin mahdollista nähdä esimerkiksi Valko-Venäjän valtionsirkuksen esityksiä, joita järjestetään päivittäin. Huikean yli kaksituntisen shown huippuna Minskin sirkusareenalla nähdään kuluvalla talvikaudella muun muassa luisteleva jääkarhu.
Urheilun ystävien taas kannattaa suunnistaa kaupungin laidalle Minsk-Arenalle. Dinamo Minsk on yleisömäärillä mitattuna koko KHL:n suosituin joukkue, ja runsaan 15·000 katsojan jäähalli onkin usein ääriään myöten täynnä. Yleisö on suomalaisella mittapuulla varsin fanaattista, joten tunnelma otteluissa kohoaa korkealle.
Valko-Venäjä on hyvä esimerkki siitä, että kokeakseen jotain erilaista ei tarvitse välttämättä matkustaa kovinkaan kauas Suomesta. Kyseistä maata koskevat voittopuolisen negatiiviset uutisetkin osaa ehkä asettaa paremmin kontekstiinsa, kun viettää paikan päällä edes muutaman päivän.