Keskiviikko, 14.11.2018 
Iiris
Matkailu

Maineensa veroinen osavaltio

  • Elina Pajula ja Ari Tarkiainen
  • Elina Pajula
Kennebunk Beachillä Yhdysvaltojen Mainessa oppii, että helteestä huolimatta Altantin vesi on aina kylmää. Kennebunk Beachillä Yhdysvaltojen Mainessa oppii, että helteestä huolimatta Altantin vesi on aina kylmää.

Kaupunkilomaan voi ajan ja resurssien salliessa yhdistää myös maaseutumatkailua. Me toteutimme yhden unelmamme ja matkustimme aktiivisen New York -viikon jälkeen Yhdysvaltain koillisimpaan osavaltioon Maineen.
Vuokrasimme auton, lainasimme paikallisilta ystäviltämme teltan ja matkasimme viikon ristiin rastiin pitkin osavaltiota.

Maine on Yhdysvaltojen Pohjois-Karjala: vähän köyhä ja kaukainen mutta samalla kiehtova ja erikoinen. Osavaltiolla on pitkä rannikkokaistale, joka kiinnostaa erityisesti Yhdysvaltain sisämaan kuumuudessa läkähtyviä.

Valtatie ykkönen kulkee rannikolla Massaschusetin rajalta aina Kanadaan saakka. Koko rannikko on täynnä toinen toistaan viehättävimpiä pikkukyliä ja kaupunkeja, joissa vieri vieressä olevat hummerikojut ja ravintolat kutsuvat edullisille lounaille ja illallisille.
Retkistä kiinnostunut voi valita monenlaisten Atlantille suuntautuvien veneretkien välillä, ja monet retkenjärjestäjät lupaavat varmuudella valashavaintoja. Nousu- ja laskuveden ero on Mainen korkeudella valtaisa ja muokkaa kiinnostavasti rannikkoa päivittäin.  

Shoppailijalle Freeportin kaupungista löytyy yli sata outlet-myymälää, jonne muun muassa newyorkilaiset matkustavat kesälomillaan tekemään jouluostoksensa edullisesti merkkiliikkeistä. Kaikenlainen käsityöläisyys ja kulttuuri ovat turistialueilla vahvasti esillä.
Rannikolla Kennebunkportissa on yksi kaikkien tuntema matkailukohde: presidentti Bush ensimmäisen kesähuvila.
Paikalliset kertoivat tarinoita Bushista, jolla oli tapana lenkkeillä pitkällä hiekkarannalla perässään turvamiehet, lehdistö ja aina joukko uteliaita. Hän viihtyy mökillään edelleen.

Rannikko on sisämaan turistien paratiisi; kovinkaan moni ulkomaalainen turisti ei eksy Maineen asti ilman erityistä tarkoitusta mutta jos eksyy, yllättyy ja ilahtuu.

Rannikon ja muutaman suuremman kaupungin ulkopuolella levittäytyy laaja maaseutu, jossa valtaisat perunaviljelmät ja sellutehtaat kertovat osavaltion elinkeinotoiminnasta. Mainen pohjoisosan lukuisat myytävänä olevat talot kertovat puolestaan osavaltion ahdingosta.
Myös täältä nuoret muuttavat pois: talouskriisi on vienyt työpaikkoja, ja maaseutu ei pysty elättämään kaikkia asukkaitaan.

Suuri osa Mainesta on erämaata. Maisemien perusteella voisi välillä luulla olevansa Pohjois-Karjalassa tai Kainuussa; autojen alle jääneet lukuisat pesukarhut ja piikkisiat muistuttavat kuitenkin, missä ollaan.
Mitä lännemmäksi mennään, sitä jylhemmäksi maisemat muuttuvat.
Ylänköalueella jokia ja järviä on riittämiin, ja joka kylässä isot kyltit toivottavat kalamiehet tervetulleiksi. Katahdinin vuoristoalue houkuttelee koskenlaskijoita ja vaeltajia jylhiin maisemiinsa.

Maine mainostaa itseään luonnollaan, turvallisuudellaan, polkupyöräily-ystävällisyydellään ja mustikoillaan. Yli 90 prosenttia USA:n mustikoista kerätään Mainessa - ja myös thaimaalaiset poimijat olivat tuttu näky tienvarsilla.

Maine on saanut osansa Yhdysvaltain suuresta siirtolaistulvasta paikannimistöä myöten. Uudessa Englannissa sijaitsevassa osavaltiossa huomaakin olevansa välillä Belfastissa, välillä Pariisissa.

Pohjoinen Maine on kiinnostanut erityisesti eurooppalaisia ja myös suomalaisia, joiden siirtokuntia asettui alueelle muun muassa metsätöihin.
Paikallisia kiinnostaakin aina, mistä turisti on kotoisin. Kun vastaus on Suomesta, niin käy ilmi, että ainakin naapurilla, jos ei omilla sukulaisilla,  on yleensä jokin yhteys Suomeen.
Alueen Suomi-tietous oli hämmästyttävää. Siksipä ei enää yllättänytkään, että pohjoisessa Mainessa keskellä maaseutua yksinäisen talon katolla liehui Suomen lippu.

Mainessa miellyttivät  monet asiat: siisteys, ihmisten ystävällisyys, hienot maisemat, meri  ja  luonto.  Hankalaa oli, että ilman omaa autoa matkailu maaseudulla onnistuu vain suurten kaupunkien välillä - julkista liikennettä ei ole.
New Yorkin ja Bostonin jälkeen jäi myös kaipaamaan kaikennäköisten ihmisten monikirjavaa maailmaa, sillä Maine on siinäkin kuin Pohjois-Karjala, sympaattinen, mutta vähän itseensä käpertynyt.

Jutun on tehnyt joensuulainen pariskunta. Elina Pajula on Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtaja ja Ari Tarkiainen projektipäällikkö Karelia ammattikorkeakoulussa. Lukijamme matkalla -juttusarjassa julkaistaan silloin tällöin Karjalaisen lukijoiden matkakertomuksia.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa