Lauantai, 22.9.2018 
Mauri
Matkailu

Georgia: Kirkkoja ja khinkaleita

  • Matti Ronkainen
  • Matti Ronkainen
Kuivan sillan markkinoilla myydään kaikkea mahdollista. Kuivan sillan markkinoilla myydään kaikkea mahdollista.

Georgia on nouseva matkailumaa. Muun talouden taapertaessa turismi kasvaa, kun ihmiset etsivät eksoottisia kohteita ja elämyksiä. Löhöilyn sijaan Georgiassa on tekemistä ja näkemistä.
Maan hintataso on alhainen, ja sen vetovoimaa lisää viisumivapaus. Ongelmallisin on kieli. Kuultuna siitä ei saa tolkkua, eikä kirjaimista ota selvää erkkikään.
Onneksi kyltit, kartat, oppaat ja ruokalistat ovat englanniksi, ja nuorempi väki puhuu englantia. Ihmisten kanssa pärjää myös venäjällä.
Georgia ei ole sen paremmin eurooppalainen kuin aasialainenkaan. Vähän siellä törmää myöskään neuvostoaikaan – tosin Ladoja pörrää kaduilla enemmän kuin Venäjällä nykyisin.
Naton jäsenyyslupauksen saanut ja EU:n lähentymisohjelmaan kuuluva maa eurooppalaistuu tai usalaistuu, mutta tietty omaperäisyys sieltä tuskin häviää.

Karmeat ja kiehtovat kujat

Tbilisin valtakatu Rustaveli ei merkkiputiikkeineen juuri poikkea eurooppalaisten kaupunkien vastaavista, mutta siltä ei tarvitse monta askelta sivuun talsia, kun kohtaa erilaisen, aidon tbilisiläisen miljöön ja tunnelman.

Kuivan sillan markkinoilla ihmiset myyvät kaikkea vanhoista rautanauloista kristallisiin kattokruunuihin. Antiikkia ja neukkukrääsää on runsaasti, mutta on myös uutta: tauluja, veistoksia, ikoneja ja muita taiteilijoiden tuotoksia.

Vanhan kaupungin röttelöt ja kujat ovat paitsi karmeita myös kiehtovia ja luovat jyrkän kontrastin kullankiiltoisille kirkoille, joita lienee väestöön suhteutettuna enemmän kuin missään.

15 000 hengen kirkko

Kristinusko on vallinnut maassa 300-luvulta. Vanhoja kirkkoja on paljon – neuvostoaikana niitä ei järjestelmällisesti tuhottu, vaikka uuden uhossa monen käyttötarkoitus muuttui – ja uusia rakennetaan.

Uusi pääkirkko Tsminda Sameba on rakennettu presidentin palatsin taakse Mtkvari-joen ylittäviltä silloilta nähtynä. Georgialaisilla on tapana pysähtyä sillalla, kumartaa kohti kirkkoa ja tehdä ristinmerkki; kumarrus kohdistuu nyt siis myös presidentti Mihail Saakashviliin – tahattomasti tai tarkoituksella.

Peräti 15 000 henkilölle mitoitetun Sameban rakentaminen alkoi 1995. Lahjoitusvaroilla toteutettu urakka valmistui 2004. Erikoista tai ei, ikonostaasissa on itsensä patriarkan, Ilja II maalaamia ikoneja.
Kirkkoja siis on, mutta ne khinkalit?

Nyytti auki ja imaisu

Khinkali on georgialaista kansallisruokaa, kiinni rypistetty taikinapussi tai -nyytti. Täytteenä on yrttimausteista lihamössöä, josta syntyy herkullinen liemi.

Khinkali syödään käsin ja niin, että aluksi puraistaan nyytti auki ja imaistaan nesteherkku suuhun.

Kaukasialainen keittiö on valtti, miksi maassa kannattaa käydä. Hintalaatusuhteessa parhaimpia paikkoja ovat esimerkiksi Khinkali House, Phaeton, Pasanauri ja Old Metekhi. Niille, jotka eivät osaa tai uskalla olla maassa maan tavalla on toki tarjolla kaiken maailman keittiöitä hampurilaisravintoloista ja pizzerioista sushibaareihin.

Erikoista ravintoloissa on se, että tuhkakuppi tuodaan pöytään ennen ruokalistaa.

Haju ei ole paha

Tbilisissä pitää käydä rikkikylpylässä, perustihan Iberian kuningas Vakhtang Gorgasali kaupungin juuri kuumien lähteiden äärelle. Tbilisi tarkoittaa lämmintä paikkaa.

Kuumassa vedessä lilluminen rentouttaa kivasti eikä se hajukaan niin paha ole kuin voisi kuvitella. Tykkäsi tai ei, elämystä rikkaampana jokainen ammeesta nousee.

Hyviä kohteita kaupungin ulkopuolella

Georgian matkalla ei pidä tyytyä Tbilisiin. Kaupungin ulkopuolella on paljon mielenkiintoista.

Oudon suosittu kohde on Gorin Stalin museo. Ei se oikein vitsikään ole, kun varsinainen kansanvihollinen pidetään jalustalla ja niin, että miehen teot tuomitseva kritiikki jää kultin varjoon.

Hyviä kohteita ovat myös Mtshekan luostarialue sekä Uplistsikhe, jossa asiansa osaava opas näyttää ja kertoo historian kivikaudelta alkaen. Molemmat ovat Unescon suojelukohteita, ja niissä tehdään niin tutkimusta kuin kunnostustöitä.

Uplistsikhessa näkee myös silkkitien ekologisen katastrofin: alun perin vehreät vuorenrinteet on hakattu ja poltettu niin, ettei siellä kasva edes lampaille ruohoa, metsistä puhumattakaan.

Georgiassa voi kulkea junalla tai bussilla, mutta vaivattomin on taksi. Se on joustava ja halpa. Suharin kanssa voi tinkiä ja sopia itselle sopivan hinnan päiväksi.

Samalla saa paikallisoppaan, sillä maaseudulla pitää ehdottomasti poiketa kyläkuppilaan, syödä ja juoda hyvin.