play

Saksalaista talviurheilua

Allianz Arenan lehtereille mahtuu vajaat 70 000 katsojaa.

Allianz Arenan lehtereille mahtuu vajaat 70 000 katsojaa. Kuva: Ema Hurskainen

Ema Hurskainen

Münchenissä sijaitseva jalkapallostadion Allianz Arena vetää lehtereilleen hieman vaille 70·000 katsojaa. Kotiottelunsa stadionilla pelaavat suurseura Bayern München sekä sarjatasoa alempana operoiva TSV 1860 München.
Kansainvälisten otteluiden aikana stadionia täytyy kutsua München Arenaksi tai FIFA WM-Stadion Müncheniksi, muuten luulevat heti kaikki huippujalkapalloa ihan kaupalliseksi hapatukseksi.

Ulkopäin laitos on erittäin vaikuttavan näköinen ilmestys. Koko läpikuultava ulkokuori hohtaa kauttaaltaan punaisena Bayernin pelipäivänä, sinisenä 1860:n ja valkoisena maajoukkueen pelatessa stadionilla.
Alue omine liittymineen moottoritieltä, parkkipaikkoineen ja muine oheisrakennuksineen on valtava.
Vaikka parkkiruutu löytyi suorastaan läheltä lippuluukkua, ihmis- ja autopaljous näkyi kuitenkin katkerasti poislähtiessä, kun pelkkä parkkitalosta ulos jonottaminen kesti 45 minuuttia.
Pääsin seuraamaan isäntäjoukkue TSV 1860:n ja Hampurin St. Paulin välistä kamppailua kalseana talvimaanantaina. Lumimyrsky sekoitti aiemmin päivällä liikenteen moottoriteillä koko Baijerissa, eikä illaksi hieman rauhoittuneessakaan säässä vielä ollut kehumista.
Olosuhteista huolimatta 31·600 katsojaa nautiskeli jalkapallosta hyvillä mielin kaljaa, suolarinkeleitä ja makkaraa kuppi-istuimillaan napostellen.

Saksassa on pelattu palloa suurten yleisöjen edessä iät ajat, joten ottelutapahtumassa kaikki toimii tarkasti hiotun käsikirjoituksen mukaan.
Hyvien opasteiden johdattamana marssitaan paikalle ennakkoon ostettu lippu kourassa, portti lukee lipun sähköisesti, ja sen hyväksyttyään laskee areenan aidatulle ulkopihalle.
Katsomot on jaettu tarkasti lohkoihin, ja jokaiselle niistä on oma sisäänkäynti suoraan ulkoa. Sisäpuolen ostelukäytävää pitkinkin voi matkan omalle sektorille tehdä, mutta käytävällä norkoileva jengi hidastaa matkantekoa huomattavasti.

Hintataso on saksalaisittain kallis, meikäläisittäin maltillinen. Istumapaikkalippu otteluun maksoi 20 euroa. Kahvikupillinen kustansi 3,30 euroa, mutta pikkupurtava menisi areenan hinnoilla Suomessa läpi ruokakaupassakin.
Paikasta pysäköintitalossa piti pulittaa kymppi. Järkevämpi tietysti saapuu paikalle julkisilla kulkuneuvoilla, kuten metrolla, joka pysähtyy areenan omalla asemalla.
Sen verran vaikeaksi välipalan ostaminen on kuitenkin tehty, että rahalla tai kortilla ei voi varsinaisesti maksaa missään, vaan ensin on ostettava maksukortti, johon ladataan rahaa ja maksetaan sitten sillä.
En kuullut kenenkään varsinaisesti systeemiä kehuvan, mutta ymmärrän toki nopeasti paljon myymisen vaikean yhtälön.
Maksukortin voi sen hankittuaan ladata valmiiksi myös netissä, jolloin areenalla ei enää tarvitse erikseen sitä vartenkin jonottaa.
Jotenkin DDR:ää silti.

Katsomossa tunnelma on pikkupakkasesta huolimatta leppoisa. Areena on avoin vain kentän kohdalta, joten katsomoon saakka ei sadekaan pääse kovin helposti.
Olutta ja tupakkaa sekä tarjoillaan että nautitaan katsomossa estoitta. Humalaisia ei näy missään.
Raivokkaasti huutavien ja tanssaavien fanien katsomot on eristetty tavallisista ihmisistä, joten huligaanejakaan ei tarvitse pelätä.
Vaikea tämän komeampia puitteita enää on urheilun seuraamiselle isolla porukalla keksiä, saati sitten vaatia.
Korkean tason jalkapalloa ja hienoja pelaajia, erinomainen näkyvyys kentälle, karnevaalitunnelma kohdillaan ja tarjoilukin pelaa. Ole siinä nyt sitten tyytymätön.