Polkupyörällä Atlantin rannalle
Amsterdamin keskusrautatieaseman kolmikerroksinen pyöräparkki oli toukokuussakin täynnä pyöriä. Kuva: Heikki Ignatius
Pyöräretki Atlantin rannalle tarjoaa näkemistä ja kokemista herkuttelijalle, historiasta kiinnostuneelle ja pyöräilykokemuksia haluavalle. Reittivaihtoehtoja on monia, ratkaisevinta valinnassa on käytettävä aika.
Liikenneturvallisuuden kannalta reitin vaikein pyöräiltävä osuus löytyy Joensuusta ja vaikein suunnistusosuus Helsingistä. Euroopassa pyöräily on yllättävän helppoa.
Joensuu-Helsinki-junassa on kolme pyöräpaikkaa, joten Suomen juniin pyöräpaikkavaraus kannattaa tehdä ajoissa. Muualla Euroopassa junaliput voi ostaa asemilta. VR:ää ja Saksan-lauttaa lukuun ottamatta emme tehneet mitään ennakkovarauksia.
Saavuimme iltamyöhällä Travemündeen, josta pyöräilimme Lyypekkiin yöpymään. Matkan varrella tutustuimme polkupyöriä kuljettavaan linja-autoon, joka kuljetti pyöräilijät Trave-joen alittavan tunnelin läpi.
Junaliput Amsterdamiin ostimme Lyypekin asemalta. Reitillä oli kolme junan vaihtoa. Pikajuniin piti ostaa myös pyöräpaikkaliput.
Amsterdamin keskusrautatieaseman vieressä on osittain kolmikerroksinen pyöräparkki, ja lisäksi aseman vieressä on laaja pyöräparkkikenttä.
Aseman läheltä löytyy myös kolmella v-kirjaimella merkitty matkailuneuvontatoimisto Vereniging Voor Vreemdelingenverkeer, josta hankimme karttoja maan pyöräilyreiteistä.
Kaupungissa pyöräilijöiden määrä - kuten koko Hollannissa - on häkellyttävän suuri. Vilkkailla kaduilla on vain pyöräilijöille tarkoitetut pyöräkaistat, ja polkupyörä onkin veneen ohella kätevin ja nopein liikkumismuoto.
Sähköavusteisia pyöriä näkyi usein, sillä jo joka kuudes maassa myyty polkupyörä on varustettu sähkömoottorilla.
Amsterdamista suuntasimme Harlemin kautta Leidenin yliopistokaupunkiin Hollannin näyttävintä tulppaanitietä, Bloembollenstreekkiä pitkin. Tosin toukokuussa näyttävin kukkimisaika oli jo ohitse, mutta maisema laajoine kukkapeltoineen oli silti näkemisen arvoinen.
Leidenistä matkamme jatkui Hollannin kulmaan eli Hoek van Hollandiin. Nieuwe Waterweg -laivakanava ylitettiin polkupyöriä kuljettavalla lautalla, ja sen jälkeen poljettiin saaren etelärannalla sijaitsevaan Hellevoetsluisin lomakaupunkiin.
Saari on osa Zeelandia, merimaata, josta suurin osa on merenpinnan alapuolella. Alue on Hollannin tärkein matkailualue, ja joillakin sen alueilla väkiluku saattaa viisinkertaistua matkailijoiden ansiosta.
Hellevoettsluisista matka jatkui patoja pitkin Vlissingeniin, joka on ollut Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian keskus. Kaupungin satama on edelleen vilkas, sillä siellä käy vuosittain jopa yli 50 000 alusta.
Vlissingenistä matkasimme lautalla Breskensiin ja pyöräillen Brüggeniin, jonka keskusta-alue kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.
Kaupunkia kehutaan Belgian kauneimmaksi, ja siellä arvioidaan käyvän jopa 2,5 miljoonaa matkailijaa vuosittain - enemmän kuin Brysselissä.
Tasainen Hollanti muuttui reissun edetessä voimakkaasti kumpuilevaan Pohjois-Belgiaan ja pyörätiet ajoradan vieressä kulkeneeseen pyöräkaistaan. Belgian osuuden poljimme Brügge-Gent-Aalst-Brussel-reittiä, josta edelleen matkasimme Hollannin Maastrichtin kautta Saksan Aacheniin. Sieltä ostimme junaliput jälleen Travemündeen.
Viikon voimassa ollut quer-durschs-land-ticket (poikki-halki-maan-lippu) maksoi 25 euroa henkilöltä ja viisi euroa polkupyörältä.
Matka jatkui asemalta saadun matkasuunnitelman mukaisesti seitsemällä eri junalla lyhyimmän vaihtovälin ollessa viisi minuuttia.
Matkaa taitettiin polkemalla noin 640 kilometriä. Lisäksi matkustimme neljällätoista junalla, neljällä laivalla ja yhdellä polkupyöriä kuljettavalla linja-autolla.
Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa poljettiin joko kaksikaistaisia pyörätietä tai yksisuuntaisia pyöräkaistoja pitkin, jotka kummatkin oli tarkoitettu vain pyöräilijöille ja mopedeille. Ainoatakaan vastaavaa pyörätietä ei Suomessa matkan varrelle sattunut.
Helsingistä löytyi muutama pyöräkaista ja Joensuun Itäsillalta yksi.