Maanantai, 24.9.2018 
Alvar, Auno
Matkailu

Rein-joen mutkassa oleva piskuinen Rüdesheim on yksi Saksan suosituimmista turistikohteista

  • Mia Rouvinen

On jo pimeää, kun linja-automme kaartaa Rüdesheim am Rheiniin, piskuiseen kaupunkiin Rein-joen itärannalla. Ollaan Etelä-Saksassa Reinin laaksossa, Rheingaun viinialueella.

Rüdesheimin vanhankaupungin kujat ovat kapeita, osin niin kapeita, ettei bussilla niille pääse, mikä kielii paikan pitkästä historiasta rakennuskannan ja mukulakivikatujen kanssa.

Majoitumme hotellissa, jossa huoneita on samassakin kerroksessa eri tasoissa: minä ja huonetoverini saamme perheasumiseen sopivan kulmahuoneen, josta avautuu näköala yli kattojen. Alakerrassa on hotellia pitävän yrittäjän vinotek eli viinikauppa ja vastapäisessä talossa hotellin ravintola ja lisää huoneita.

Päivän valjettua ymmärtää, miten viinialueen ytimessä me olemmekaan: viiniviljelmä tulee hotellin kulmalle asti. Pienen keskustan rinteet ovat kuin raidoitettuja. Siellä, missä ei ole rakennuksia, on viiniköynnösrivejä.

Ensimmäinen maininta kelttien alun perin asuttamasta Rüdesheimista on historian kirjoissa vuodelta 1074. Kaupunki siitä tuli vuonna 1818. Vakituisia asukkaita on noin 7 000 tai vajaa 10 000, jos Rüdesheimiin kuuluvan Assmannshausenin asukkaat lasketaan mukaan.

- Kaupungissa käy kolme miljoonaa turistia vuodessa. Tämä on Saksan toiseksi suosituin turistikohde, kertoo kaupunkikävelyä vetävä opas.

Matkailijamäärää on vaikea käsittää, vaikka pienen keskustan lukuisat ravintolat ja viinituvat kertovatkin asiakasvirroista ja turistiryhmiä näkyy katukuvassa vielä loka-marraskuun taitteessakin.

Kapea, lähinnä kujaa muistuttava pääkatu Drosselgasse on yksi Saksan tunnetuimpia kävelykatuja.

Vaikka kaupungista osa tuhoutui toisessa maailman sodassa, nähtävää riittää. Kirkkoja on useita ja yksi suosittu kohde on Pyhän Hildegardin luostari, jonka sisätiloja koristavat Beuronin koulukunnan maalaukset.

Siegfriedin mekaanisen musiikin museoon ohjatulle kierrokselle kannattaa suunnata ehdottomasti, sillä rakennus itsessään on jo niin kiinnostava, soittopeleistä puhumattakaan.

Romanttiseen, lukuisten vanhojen linnojen ja viiniviljelysten alueeseen voi tutustua esimerkiksi Rein-joen risteilyllä, osallistumalla viinikävelylle ja viininmaistajaisiin tai ihastelemalla sitä ilmasta köysirataa pitkin kulkevasta vaunusta.

Köysirata avattiin kaupunkiin vuonna 1954, ja sillä kerrotaan matkustaneen myös Elviksen aikanaan. Rata nousee vuorenrinnettä Niederwalt-muistomerkille, joka pystytettiin vuosina 1877-1883 sen kunniaksi, että Saksasta tuli jälleen keisarikunta.

Valtavan suurta muistomerkkiä koristaa Germania-patsas. Sen edustalta avautuu postikorttien perusteella upea näkymä laaksoon - vierailupäiväämme kiusaava sumu kietoo jo osan patsaastakin hämäräänsä, eikä maisemasta näe mitään.

Taunus-vuorten rinteitä peittävät viiniköynnökset silmänkantamattomiin, ja niitä ehtii vaunustakin ihailla. Alue on tunnettu laadukkaista viineistään jo satoja vuosia. 

- Kaupungin alueella ja välittömässä läheisyydessä on useita viinitiloja, joilla pääsee tutustumaan viinin valmistukseen. Sesonki on huhtikuusta lokakuulla, kuumin sesonki on viininkorjuuaikaan syys-lokakuussa, Rüdesheimin matkailutoimiston myyntipäällikkö Heidrun Zietlov kertoo.

Esimerkiksi puolentoista tunnin viinikävely, johon kuuluu alueen viinien maistelua, maksaa reilun kympin. Pidemmät retket viiniviljelyksille, joihin kuuluu myös lounas ja esimerkiksi tutustuminen viinimuseoon, maksavat kolmisenkymppiä henkilöltä. Osaan vaaditaan vähintään 10 henkilön ryhmä.

Viinituotannosta 80 prosenttia tulee Rüdesheimin alueella Riesling-rypäleistä ja 20 prosenttia Pinot noir - eli Spätburgunder-rypäleestä. Viinin lisäksi kaupunki tunnetaan Asbach-brändistä.

Yksi kaupungin suurimmista yrittäjistä on Ralf Nägler, joka omistaa Zum Grünen Kranz -hotellin, jossa majoitumme. 

- Rakennus, jossa on ravintola, on yksi kaupungin vanhimmista taloista, ja perheeni on Rüdesheimin vanhin viininviljelijäperhe, hän kertoo.

Hän tarjoaa ryhmällemme tilansa kolmea Riesling-viiniä saksalaisen lounaan kera. Kukin viineistä on nimetty jonkin isovanhemman mukaan.

Syömme muun muassa lihaliemisoppaa ja viinissä valmistettua hapankaalia savuporsaan, nuoren härän ja perunoiden kera. Ruoka ei ole kevyttä, mutta maistuvaa se on.

On mukava huomata, miten hyvin valitut viinit toimivat ruokien kanssa, ja ruokailun jälkeen tekeekin mieli tehdä ostoksia kotiinviemiseksi.

Illalla ruokailemme Assmannshausenissa, Rein-joen rannalla olevassa modernissa ravintolassa. Rheinhotel Lammissa saamme lasiimme alueen rosée-viiniä ja punaviiniä, joiden hinta-laatusuhde hivelee karvalakkimaistelijan mieltä. Harmi, ettei matkalaukkuun mahdu kuin muutama pullo.

Illan päätteeksi on pakko testata paikkakunnan kuuluisa jälkiruoka: liekitettyä Asbach-brändiä, kahvia ja reilu annos kermavaahtoa. Sen tarjoilu on ohjelmanumero itsessään ja juoma, se on selvästi Irish Coffeen sukulainen.