Suositun joensuulaisbloggaajan pikkujouluherkut

Yhtä Suomen luetuinta ruokablogia pitävä joensuulaisopiskelija Hanna Suhonen, 25, on monien muiden tavoin hieman kyllästynyt perinteisiin pikkujouluruokiin.
Kemuissa jouluruokia ehtii usein syödä monta kattausta ennen varsinaista juhlaa.
– Jos pitäisin illanistujaiset ystävilleni, tarjoaisin glögin kaverina perinteisiä aurajuusto-piparikierteitä, erilaisia juustoja ja hilloja, pieniä tuorejuusto-marmeladitorttuja sekä herkullisia salaatteja, Suhonen pohtii.
Salaateiksi pikkujouluihin sopisivat hänen mukaansa esimerkiksi päärynä-sinihomejuustosalaatti ja punajuuri-vuohenjuustosalaatti.
Suhonen aloitti Cebicin keittiössä -nimisen bloginsa pitämisen elokuussa 2006, ja viime joulukuussa se rankattiin Suomen neljänneksi suosituimmaksi ruokablogiksi.
– En tiedä, miten sijoittuisin nyt listauksessa, mutta jos kävijämäärät ovat yksi mittari, niin voisin yhä mahtua kymmenen kärkeen. Kuukaudessa blogissani käy lähes 20 000 eri henkilöä, mikä on todella paljon suomalaisessa blogissa, hän toteaa.
Julkkisten opissa
Liiketaloutta opiskeleva, Pohjois-Karjalan kokoomusnuorten järjestösihteerinä työskentelevä Suhonen on nähnyt bloggaajan uransa aikana ilmiön monet puolet.
– Jossakin vaiheessa tuntui siltä, että joka toisella vastaantulijalla oli oma ruokablogi. Nyt huomaa sen, kuinka moni blogi on lakkautettu – vain sitkeimmät jäävät.
Hän uskoo, että bloggaus jatkuu osana hänen elämäänsä myös sitten, kun hän siirtyy kokonaan työelämään.
– Se on kuitenkin sen verran suuri osa minua ja elämääni, se on rakas harrastus. Myös Facebookin Cebicin keittiössä on kivasti vuorovaikutusta, ja olisikin vaikeaa lopettaa ja osittain pettää lukijatkin.
Suhosen mielestä joskus olisi mukava ansaita elantonsa ruokaan liittyvillä asioilla, olivatpa ne sitten mitä tahansa.
– Tämä juttu on kasvanut niin paljon. Olen saanut tilaisuuksia nähdä ja kokea eri asioita: olen päässyt vierailuille ja julkkiskokkien opastukseen, saanut kutsuja kilpailuihin ja vielä menestynytkin ihan kivasti. Pakkohan sitä on katsoa, mihin asti omat rahkeet riittävät.