Oraalisia nautintoja metsästämässä

Maisteluillat, oma yhdistys ja tapahtumat yhdistävät kasvavaa viskiharrastajien joukkoa. Kiinnostuksesta kielii myös toista kertaa Helsingissä pidettävät messut, jotka toki ovat vielä pienet Tukholman jättimessuihin verrattuna.
Tukholman olut- ja viskimessut, Stockholm Beer and Whisky Festival, on maailman suurin juomatapahtuma. Käsiohjelman mukaan messujen parhaan viskin tittelistä kilpailee noin 350 viskiä, ja olut- ja siiderikategorioissa on yhteensä yli 1 500 tuotetta.
Pääsin tutustumaan kahtena viikonloppuna pidettävien messuihin avajaispäivänä 25. syyskuuta osana 10-henkistä seuruetta. Hieman Tukholman ydinkeskustan ulkopuolella pidettävät jättimessut päättyvät 4. lokakuuta.
Nyt 23. kertaa järjestetyillä messuilla tehtiin ennätys näytteilleasettajien määrässä, mikä näkyi tiettynä ahtautena jo avajaispäivänä, jolloin kävijöitä oli noin 3 600 - kymmenes viime vuoden kävijämäärästä. Helsingin Messukeskukseen tottunut kävijä yllättyy Nacka Strandin vanhojen tiilirakennusten sokkelomaisuudesta, heikoista opasteista ja lievästä epäkäytännöllisyydestä - ja toimittaja olemattomasta messutiedotuksesta - mutta siitä huolimatta messuja voi suositella.

Messuille kannattaa varata kaksi kokonaista päivää, mikäli on kiinnostunut myös oluista - tai muista juomista. Ainakin tänä vuonna osana messuja järjestetty Taste Experience -tapahtuma toi paikalle liudan muita alkoholijuomia samppanjasta tequilaan, joista taiottiin monenlaisia drinkkejä. Ehkä osin tästä syystä osa messuilla tavatuista ammattilaisista kokee, että kiinnostavimman viskimessun tittelistä taistelee jo pari muuta tapahtumaa Ruotsissa.
Messuille kannattaa ottaa mukaan vesipullo tai pari, sillä esittelypisteissä tai niiden välissä ei varsinaista juomavettä näkynyt tarjolla. Fiksu tekee myös etukäteen suunnitelman niistä kohteista, joissa haluaa ehdottomasti käydä, sillä vaikka maisteluannokset ovat sentin tai kaksi, makuaisti turtuu äkkiä.
Kuten millä tahansa hyvillä messuilla, niin myös näillä, harrastaja tai kaltaiseni noviisi saa virikkeitä, kokemuksia ja löytää jotakin uutta. Pääsimme maistelemaan sellaisia viskejä, joita en koskaan raaskisi ostaa koko pulloa -  ja joita ei edes Suomesta kaikkia saa - näkemään työstään ylpeitä ammattilaisia ja keskustelemaan siitä, mikä viskeistä teki vaikutuksen keneenkin.
Oli hienoa nähdä, kun joku sai maistaa kauan odottamaansa viskiä tai kun joku innostui kuvailemaan minulle suosikkiaan jonkin tislaamon tuotteista. Oraalisesta nautinnoista viskissäkin on kyse, ihan niin kuin ruoassa ja muissakin juomissa. Tuoksu, maku, tunne, kokonaisuus - nautinnon haku.

Suomalaisten kiinnostus viskiin on lisääntynyt selvästi 2000-luvulla. Tämä näkyy paitsi Alkon myynnissä, myös maisteluiltoina ja yhdistystoimintana. Kiinnostuksen kasvusta kertoo myös kotimaisen tislaamotoiminnan lisääntyminen, josta esimerkiksi käy lähtölaukaisunsa jo saanut Valamon luostariviski.
Kaksi vuotta sitten perustettuun Viskin Ystävien Seura (VYS) kuuluu nyt hieman alle 600 jäsentä. Yhdistys arpoi matkoja Tukholman-messuille kesän tastingkiertueellaan, ja osallistujia seurueessamme olikin Oulusta Tammisaareen. Kaikki minua lukuun ottamatta olivat yhdistyksen jäseniä. Moni heistä tunsi tislaamojen väkeä, jonka kanssa vaihdettiin kuulumiset messuilla, ja osa oli tehnyt erilaisia viskimatkoja aikaisemminkin.
Viskiharrastuksen aito yhteisöllisyys tekikin vaikutuksen, samoin kuin se intohimo, jolla viskiin suhtaudutaan. Yksi kertoi tehneensä 50-vuotissynttäreidensä jälkeen ainakin seitsemän tai kahdeksan viskiin liittyvää matkaa - ja ikää oli nyt 53 vuotta. Toinen haaveili tietystä isosta pullosta, edes tyhjänä, vaikka se ei nykyiseen asuntoon mahtuisikaan.
Viskiin voi toden teolla hurahtaa kuten golfiin tai uskontoon.

Vaikutuksen messuilla minuun teki - jälleen kerran - viskien monipuolinen makupaletti: esimerkiksi tyttömäisen kepeä, vaniljainen ruotsalainen Mackmyran Iskristall oli aivan toisesta päästä kuin miehekäs, savuisen turpeinen skotlantilainen BenRiachin 17 vuotta vanha Solstice tai maailman savuisin viski, skotlantilainen Bruichladdichin Octomore.
Nyt viskituntija huudahtaa, että vertailen ihan väärin. Ehkä, mutta olen vasta aloittanut viskien maistelun, ja nuo jäivät esimerkkeinä mieleen.
Toki vaikutuksen teki myös tasapainoinen ja ylistetty Ardbegin Supernova, jota tuskin pääsen maistelemaan toistamiseen ihan heti. Tai jos pääsen, niin toivottavasti voin keskittyä siihen kunnolla ja ajan kanssa, messuilla kun hälinää on aina ympärillä.

Helsingissä pidetään lokakuun lopulla Kaapelitehtaalla Olut & viski expo Finland 2014. Näytteilleasettajia on tänä vuonna hieman yli 30. Vaikka kyseessä on tapahtuman verkkosivujen mukaan Suomen kattavimmat panimo- ja tislaamotuotteiden messut, volyymi on yhä toista kuin Tukholmassa.
Se, että tilaisuus järjestetään toistamiseen ja nyt yhtä aikaa Messukeskuksessa pidettävien Ruoka, viini ja hyvä elämä -messujen kanssa kertoo järjestäjien uskosta messujen vetovoimaan. Toivottavasti väkeä riittää molempiin tapahtumiin, sillä Messukeskuksessa samaan aikaan on myös Helsingin kirjamessut.
Molemmat messut on Tukholman tapaan suunnattu niin kuluttajille kuin ammattilaisillekin. Kuluttajille avoimet, alkoholiuutuuksia ja -tietoa tarjoavat messutapahtumat ovat Suomessa vielä vähissä, vaikka maistelutilaisuudet ovat yleistyneet pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin.
Ne tarjoavat mahdollisuuden saada tietoa ja tutustua uutuustuotteisiin ammattilaisten parissa. Mahdollisuus maistella - ei vain juoda - on mitä mainion tapa perehtyä eri juomiin ja niiden makumaailmaan. Ehkä tällainen kehitys lisää ymmärrystä siitä, että alkoholiin voi suhtautua myös luontevasti kuin hyvään ruokaan.

Juomakulma-sarjassa  Karjalaisen toimituksen väki käsittelee ajankohtaisia asioita juomakulttuurista.