Israelissa äänestetään jälleen parlamenttivaaleissa – Benjamin Netanjahulla kova pyrky takaisin valtaan

Israelissa järjestetään ensi tiistaina jo viidennet parlamenttivaalit vajaan neljän vuoden aikana. Puoluekenttä on kirjava, mutta yksinkertaistaen vastakkain ovat entisen pääministerin Benjamin Netanjahun oikeistolaisten ja uskonnollisen puolueiden blokki sekä häntä vastustava vasemmistolaisten, keskustalaisten ja oikeistolaisten puolueiden joukko.

Viimeksi mainitusta ryhmästä koottu Naftali Bennettin hallitus hajosi vuoden kestäneen taipaleen jälkeen viime kesänä, minkä jälkeen toimitusministeristön johtoon ja koalition keulakuvaksi nousi ulkoministeri Yair Lapid.

Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Timo R. Stewartin mukaan poliittisesti kirjavalla ja vain niukan enemmistön omaavalla hallituksella oli vaikeuksia saada mitään aikaiseksi.

–  Ei sitä hallitusta kenelläkään niin kauhea ikävä tule, Stewart arvioi.

Mielipidekyselyissä kahden blokin kannatus on ollut aivan tasoissa, mikä ei lupaa hyvää vakaata hallitusta toivoville. Sellainen olisi Stewartin mukaan kenties todennäköisempi, jos Netanjahun tukijat onnistuisivat saamaan niukankin enemmistön parlamenttiin eli knessetiin.

–  Silloin hänellä olisi hallituksessa neljä puoluetta, joista kaikki ovat entisiä hallituskumppaneita. Voi hyvin olla, että se olisi useamman vuoden kestävä hallitus. Lapidin hallituksella saattaisi olla kiikkerämpi tilanne, Stewart arvioi.

Talous ei ole johtava vaaliteema, vaikka aineksia olisi

Monien arvioiden mukaan Israelin vaaleissa on paljolti kyse siitä, ollako Netanjahun puolesta vai tätä vastaan. Arvostelijoiden mukaan entinen pääministeri haluaa tehdä paluun vain suojellakseen itseään paremmin korruptiosyyteiltä, mutta samalla Netanjahu on myös Israelin selvästi suosituin poliitikko.

–  Vastustajatkin tunnustavat, että hän on taitava poliitikko, jolla on jatkuva vaalikampanja päällä, Stewart kuvailee.

Hänen mukaansa monet Israelin puolueet keskittyvät edistämään jonkin tietyn väestönosan asemaa. Laajemman ideologisen agendan omaavista puoleista taas yli puolet on oikeistolaisia.

–  Eli oikeisto voittaa joka tapauksessa nämä vaalit ihan mennen tullen kuten aiemmatkin vaalit, Stewart sanoo.

Hänen mukaansa on hämmentävää, ettei Israelin vaaleissa ole puhuttu nyt tai aiemmin juurikaan suurista talouspoliittisista kysymyksistä. Aineksia tähän olisi, sillä elinkustannukset ovat nousseet jo pitkään ennen Ukrainan sotaa ja esimerkiksi puutteellisesta ruokaturvasta kärsii arviolta 20–30 prosenttia kansalaisista.

Stewartin mukaan selitys voi olla siinä, ettei köyhyys jakaudu maassa tasaisesti, vaan siitä kärsivät selvästi eniten niin palestiinalaiset Israelin kansalaiset kuin ultraortodoksijuutalaisten yhteisöt.

Syyrian tilanne selityksenä nuivalle suhtautumiselle Ukrainaan

Merkittävän aseteollisuuden omaava Israel on saanut osakseen paljon kansainvälistä kritiikkiä, koska se ei suostunut avustamaan Venäjää vastaan puolustautuvaa Ukrainaa sotilaallisesti. Tähän ei Stewartin mukaan ole tulossa välttämättä muutosta, ei ainakaan jos Netanjahu voittaa vaalit. Tosin Iranin selvempi tuki Venäjälle voi aiheuttaa yllätyksiä.

Moraalittomuuden lisäksi Israelin toimintaa on arvosteltu myös strategiseksi virheeksi. Pidättyvän linjan taustalla on ollut ajatus, ettei Israel halua vaarantaa toimintavaputtaan, jonka Venäjä on sille sallinut Syyriassa iranilaismielistä Hizbollahia vastaan tehtäviin iskuihin.

Stewartin mukaan arvostelijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että vaikka Israel hyötyy koordinaatiosta Venäjän kanssa, se voisi pärjätä ilmankin sitä.

–  Israelin ilmavoimat ja ohjusase kykenevät jatkamaan iskuja siitäkin huolimatta, että Venäjä ottaisi niihin kielteisen kannan, tutkija kuvaa perusteluita.

Monet ovat myös ihmetelleet, miksi Israel ei tue Ukrainaa, vaikka maassa on merkittävä juutalaisvähemmistö, sitä johtaa juutalainen presidentti ja onpa usea Israelin entinen johtajakin syntynyt nykyisen Ukrainan alueella.

Stewart muistuttaa monien juutalaisten lähteneen Ukrainasta aikoinaan pakoon antisemitismiä.

–  Israelilaisille tulee Ukrainasta mieleen, jos jotain niin se, että toisen maailmasodan aikaan jotkut ukrainalaiset nationalistit auttoivat natseja, Stewart sanoo.

Tässäkin suhteessa sympatiat voivat siirtyä sitä mukaa kun Venäjän toiminta käy yhä juutalaisvastaisemmaksi ja fasistisemmaksi.