Keskiviikko, 8.7.2020 
Turo, Turkka
Muut lajit

Kolumni: Suomella sentään Ruotsia enemmän olympiamitalisteja

Sunnuntaina päättyneissä Pyeongchangin talviolympialaisissa olisi ollut mukavaa olla norjalais- tai ruotsalaistoimittajana – menestyksestä kun on aina hauskempaa uutisoida kuin tappioselityksistä.

Norja nousi Marit Björgenin avulla lopulta kisojen parhaaksi mitalimaaksi. 14 kultaa ja talvikisojen uusi 39 mitalin ennätys on upea suoritus, varsinkin kun sen teki ”maailman sairain kansa”, peräti 6 000 astmalääkkeen kerta-annoksella ja yli 40 astmapiipulla kisoihin varautunut tunturimaa.

Ruotsi ei tähän yltänyt mutta oli mitalien väreihin painottuneessa tilastossa lopulta kuudes. Seitsemän kultaa ja 14 mitalia on eri luokkaa kuin Suomen yksi kulta ja kuusi mitalia. Yhdessä tasossa Suomi sentään voitti Ruotsin: meiltä kotimaahan palaa 26 mitalistia, Ruotsilta vain 25. Kiitos tästä kuuluu 23 naisleijonalle, sillä Ruotsia edesauttoivat ”vain” kymmenen mitalille yltänyttä curlingin pelaajaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Iivo Niskasen taivallus kohti 50 kilometrin kultamitalia toi elävästi mieleen nuoren pojan televisiomuistikuvat vuoden 1970 MM-hiihdoista Ylä-Tatralta.

Neuvostoliiton (7 kultaa kymmenestä lajista) hallitsemissa kisoissa Suomen kultamitali antoi odottaa päätösmatkalle 50 kilometrille: ”Susi-Kalle” Oikarainen kukisti jo maailmanmestaruuden 30 kilometrillä voittaneen venäläisen Vjatsheslav Vedeninin puolella minuutilla.

Kokonaisuudessaan Pyeongchang oli Suomelta pettymys, joka saattaa peittyä Iivon kullan ja Krista Pärmäkosken kolmen mitalin taakse.

Suuri vaara on, että nämä sinänsä upeat kahden urheilijan saavutukset hämärryttävät monet yleisurheilun arvokisat pelastaneen keihäänheiton lailla ison kuvan.

Suomi on jäänyt kelkasta kesäkisoissa jo aikapäiviä sitten ja nyt sama trendi näkyy myös talvella. Taloudellinen panostus urheilijoihin ja valmennukseen on paljon pienempää kuin öljyrahojen Norjassa, valmennusjärjestelmä taas tehottomampi kuin Ruotsissa.

Sekä maastohiihto että ampumahiihto etsivät uutta päävalmentajaa, eikä tilannetta auta ampumahiihtoliiton neljännesmiljoonan euron töppäys valtionavun hakemisessa.

Tuskin mitaleita menetettiin, mutta pari joukkuevalintaa jäi kisoista harmittamaan. Olisiko Matti Heikkinen ollut suostuteltavissa päävalmentaja Reijo Jylhän pojan Martin tilalle parisprinttiin, ja miksi takavuosien mestarivalmentajan Toni Roposen vaimo Riitta-Liisa ohitti viestivalinnoissa tasaisen hyvin koko kisat hiihtäneen seuraavan sukupolven Johanna Matintalon?

Kaisa Mäkäräisen menestymättömyys oli puolestaan paineensietokyvyn puutteesta kiinni, sen osoittavat henkilökohtaisten kisojen pettymysten jälkeen kaksi upeaa viestinhiihtoa. Kunto ei ole kadonnut, ja Kaisa on yhä voittamassa maailmancupin kristallipalloa.

Suuri floppaaja, miesten jääkiekko, pääsee pian Lauri Marjamäestä eroon. Olympiakomitean laskennallinen 6,45 mitalin odotus lähes toteutui, mutta ehkäpä Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Kojonkosken pitäisi tehdä omat johtopäätöksensä ja jättää tehtävänsä.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi