Torstai, 28.5.2020 
Alma
Yleisurheilu

Seppo Rädyn valmentaja Eino Maksimainen laajassa haastattelussa: Tero Pitkämäki tuhosi 20 vuotta suomalaisesta keihäänheitosta

  • Heikki Arppi
  • Marjut Söder
Nykyään Enossa asuva keihäsvalmentaja Eino Maksimainen, 71, ei säästele sanojaan puhuessaan nykyisestä suomalaisesta keihäänheitosta. Nykyään Enossa asuva keihäsvalmentaja Eino Maksimainen, 71, ei säästele sanojaan puhuessaan nykyisestä suomalaisesta keihäänheitosta.

Eino Maksimainen harmittelee suomalaisen keihäänheiton suuntauksia. Rähmälleen meno pitäisi syntinä kieltää.

"Tero Pitkämäki tuhosi suomalaisen keihäänheiton 20 vuodeksi. Turvalleen meno pitäisikin syntinä lopettaa. Kun pikkupojasta asti samalla tyylillä heittänyt Tero menestyi, alkoivat muut matkia häntä. Huippuvartalon omaavasta Pitkämäestä olisi tullut 95 metrin heittäjä oikealla tukijalan käytöllä, sillä hänen testiarvonsa olivat Seppo Rädyn luokkaa" Rajuja sanoja, mutta mies niiden takana tietääkin keihäänheitosta lähes kaiken. Liikuntaneuvos Eino Maksimainen, 71, valmensi aikoinaan Seppo Rädyn maailmanmestariksi ja arvokisaputkeen, sekä Päivi Alafrantin Euroopan mestariksi.

Pitkämäen arvostelussa on totuuden siemen.

- Räty heitti ensimmäisen maailmanennätyksensä 1,21 metriä viivasta. Euroopan ja tukijalan mestari Hannu Siitonen pystyi 1970-luvulla jopa puolen metrin marginaaleihin. Pitkämäen heitto lähtee jopa neljän metrin päästä. Silloin pitäisi keihään lähtönopeuteen saada metri lisää, mikä on todella vaikeaa, Maksimainen painottaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Pitkämäki heittikin paljon Rätyä kovemmalla juoksuvauhdilla. Rähmälleen meno helpotti painetta tukijalkaan, kun voimavektoreita tarkasteltaessa huomaa törmäystekijöiden vähenevän oleellisesti.

- Onneksi uusi heittäjäsukupolvi ei enää ime vaikutteita Pitkämäeltä vaan pysyy pystyssä.

Maksimainen tuli 15-vuotiaan Seppo Rädyn valmentajaksi lähes pystymetsästä.

- Opiskelin valmentajaksi kurssien kautta ja muita kuunnellen. Keihäänheitossa pätevät mekaniikan ja dynamiikan lait, mutta niiden asiantuntijoita ei Suomessa juurikaan ole.

- Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa pystyy toki tekemään liikeanalyysejä suurnopeuskameralla, mutta menepä keskustelemaan vaikka Pitkämäen valmentajan ja entisen SUL:n lajivalmentajan Hannu Kankaan kanssa biomekaniikasta - täysin turhaa.

Suomen Urheiluliitto ei saa Maksimaiselta paljoakaan kiitoksia.

- Hyvä esimerkki oli Barcelonan olympialaiset 1992. Keihäänheittäjillä oli karsinnan jälkeen yksi välipäivä ja he pehmenivät täysin 35 asteen helteessä. Liitto olisi hyvin voinut hankkia heille siksi ajaksi ilmastoidut hotellihuoneet, mutta ei. Sinänsä sijoitukset toinen, neljäs ja kuudes olivat tähän nähden hyvät.

- Kyllä liiton herrat asuivat sielläkin ilmastoiduissa huoneissa, josta myöhemmin puheenjohtaja Ilkka Kanervalle mainitsinkin.

Myöskään Eino Maksimaisen asiantuntemusta ei ole Suomessa käytetty hyväksi. Sama hyljeksintä on kohdannut toki muitakin takavuosien huippuheittäjiä tai -valmentajia.

eino05Karjalainen20191002 Eino Maksimainen ja Heleena Uusi-Illikainen viettävät auvoisaa yhteiselämää Enon Harpatinvaaralla.

Maksimainen on imenyt vinkkejä kaikkialta.

- Pihtiputaan keihäskarnevaalilla oli aiemmin iso merkitys, kun jo avausiltana valmentajat vaihtoivat ajatuksia saunan lauteilla.

- Hannu Siitosen (Euroopan mestari 1974) tukijalan käyttö oli niin pelkistetyn tehokasta, että siitä ammensimme paljon Sepollekin.

Tshekkiläistä ME-miestä Jan Zeleznyä Maksimainen pitää lähes täydellisenä keihärinä.

- Hän harjoitteli eri urheilumuotoja ja oli ylävartaloltaan kuin katapultti. Hän myös eli huippu-urheilijan lailla, kun taas Seppokaan ei paljon venyttelystä perustanut.

Maksimainen suosittelee aerobicia kaikkiin lajeihin elastisuutta tuomaan.

- Sepolla vammoista toipuminenkin kesti huonon kehonhuollon takia pitkään. Nuorena hän juoksi vielä Cooperin testissä 2 700 metriä. Kun häneltä sitten menivät lentopallossa toisesta jalasta nivelsiteet, loppui juoksukin. Sen jälkeen ainoa liikuntansa oli, kun hän haki keihäitä alastulopaikalta, Maksimainen muistelee.

Tokion maailmanmestari Kimmo Kinnunen oli hirvimetsällä käynnin takia liikkuvuudeltaan toista maata. Lanzaroten leirilläkin 1991 hän jaksoi kymmenen kilometrin lenkin muiden yleisurheilijoiden vauhtiin.

Seppo Räty heitti urallaan kahdesti maailmanennätyksen, vuonna 1991 Japanissa 91,98 ja Punkalaitumella 96,96.

- Se Punkalaitumen tulos oli itse asiassa tasan 97 metriä, mutta mitattiin venyvällä muovimitalla, naurahtaa Eino Maksimainen.

Unkarilaisen Miklós Némethin kehittämä liitokeihäs kiellettiin heti Tokion MM-kisojen jälkeen samana syksynä. Tokiossa Kimmo Kinnunen voitti kultaa ja Räty jäi hopealle, vaikka miehillä oli keihään lähtönopeudessa eroa vain 0,1 metriä sekunnissa.

- Sepolla oli jo silloin yli kymmenen asteen verran sivupoikkeamaa heitossa. Se merkitsi Tokion pituuksissa lähes kolme metriä.

Liitokeihäsaika näkyi muutenkin Rädyn tulevissa kisoissa. Liitokeihästä piti heittää selvästi alle 30 asteen kulmassa, nykymallia 35 asteessa.

Räty oli kuitenkin voima-arvoiltaan omaa luokkaansa. Hän heitti paikaltaan miesten kiekkoa 50 metriä, johon kukaan muu keihäänheittäjä ei ole kyennyt. Raakatempauksessa ilman kyykkyynmenoa meni 150 kiloa, suorille käsille 190 kiloa ja takakyykyssä 270 kiloa.

- Keihäänheittäjälle tärkeimpiä testejä on kuulan heitto niskan takaa kahdella kädellä. Nelikiloista Seppo heitti 22 metriä, nykyheittäjät eivät pysty edes 20 metriin, Maksimainen sanoo.

Maksimaisen saadessa alle 20-vuotiaan Rädyn hoiviinsa ei Tohmajärvellä ollut liikuntahallia vaan ainoastaan pimeä ja matala punttisali Mäkipirtin seurojentalon alakerrassa.

- Siellä me rakensimme Sepolle yleisvoimaa ja itäsaksalaisten ja bulgarialaisten oppien mukaisesti sen päälle lajivoimaa. Kellarissa ei pystynyt edes työntämään painoja suorille käsille, kuin katto tuli vastaan.

Räty treenasi talven ja kehittyi 40 metrin heittäjästä yli 60 metriin ja A-poikien SM-pronssille.

Miesten pitkä taival katkesi viime metreillä, kun Räty lähti Atlantan olympialaisiin 1996 Jorma Markuksen valmennuksessa.

- Seppo oli menettänyt jo siinä vaiheessa motivaatiotaan, vaikka heittikin jäähdyttelijänä 1994 EM-hopeaa ja 1996 olympiapronssia.

eino01Karjalainen20191002 Golf on nykyisin Eino Maksimaisen rakkain urheilumuoto.

Joensuu208Karjalainen20191002 Eino Maksimainen (vas.), Jorma Kinnunen ja Hannu Siitonen viihtyivät yhdessä ja keskustelivat tietysti keihäänheitosta. Kuva: Aatto Jääskeläinen

Heittäjälle maatuki on yhtä tärkeää kuin talon pystytyksessä. Huippuheitto tulee tuen takaa tukea vasten.

- Kohtalonhetki on se sekunnin kymmenesosan kestävä heiton vaihe, kun tukijalka iskeytyy maahan, käsi on kuin piiskan siima ja keihään nopeus kasvaa 80 prosenttia.

Törmäysenergia on valtava, kun satakiloinen mies juoksee kuusi metriä sekunnissa -vauhdilla.

- Jos tukijalka on optimaalisessa 60 asteen kulmassa, kohdistuu polveen sekunnin murto-osien ajan jopa 800 kilopondia. Yhteen jalkaan keskittyvä törmäysenergia on 3 600 joulea eli kuin 360 kiloa putoaisi metrin korkeudelta maahan. Jos polvi ei sitä kestä, heitto menee läpijuoksuksi ja keihäs lähtee pystyyn.

Jos vauhti kasvaa seitsemään metriin sekunnissa, törmäysenergia kasvaa 4 900 jouleen. 490 kiloa ei yhdellä jalalla kestä kukaan.

Painopisteen kaari, nopeus ja kulma? Miten vaikuttaa käteen, kun on monta niveltä välissä? Irroitushetken optimointi niin, että keihään kärki on samalla suorassa ja tangentti 35 astetta? Keihäänheittäjän pitää tehdä kaikki ratkaisut 0,1 sekunnissa.

Törmäyksen jälkeen liike-energia siirtyy ylävartalon ja käden kautta keihääseen.

- Nopeus tulee elastisuudesta, Maksimainen painottaa.

Hän venyttää toisen käden etusormen niin taakse kämmenselkää kohti kuin pystyy. Kun hän päästää irti, ei silmä ehdi mukaan.

- Heitto perustuu kudosten venytykseen. Heittäjä on kuin jousen kaari. Ylivenytyksestä tuleva venytysenergia antaa kädelle tarvittavan kiihtyvyyden.

Lantio pysähtyy, olkapää pysähtyy, samoin kyynärpää ja ranne. Suurin nopeus on sormenpäissä.

Maksimainen toivoo, että olisi aktiivivuosina osannut integraalilaskennan paremmin.

- Esimerkiksi saksalaisilla on usein biomekaanikkokin valvomassa heittoja. Siellä viedään kaikki viimeisteltynä huollosta ja ravinnosta alkaen.

Maksimainen veikkaakin, että jos joku Jan Zeleznyn 23-vuotiaan maailmanennätyksen 98,48 rikkoo, sen tekee joku saksalainen.

- He heittävät hyvin tukea vastaan loistavalla tekniikalla.

Maksimainen muistuttaakin hyvän tekniikan oppimisen tärkeyttä jo lapsuudesta asti.

- Lapsena opittu jatkuu koko uran ajan. Sen sijaan tuhat väärin tehtyä heittoa automatisoituu selkäytimeen ja vaatii korjautuakseen jopa 3 000 uutta yritystä. Ja silti kilpailujännitys saattaa palauttaa heittäjän entiseen tekniikkavirheeseensä.

Toistojen määräkin on tärkeää. Maksimainen muistelee, miten Santa Barbaran leirillä Rädyn pisin heitto oli vasta harjoitussession 82:s.

Joensuu241Karjalainen20191001 Eino Maksimainen palkittiin suojattiensa menestyksestä moneen otteeseen. Hänet valittiin muun muassa neljä kertaa Pohjois-Karjalan vuoden parhaaksi valmentajaksi.

Eino Maksimainen ja Seppo Räty: Viisi yhteistä arvokisamitalia

Seppo Räty voitti Eino Maksimaisen valmennuksessa MM-kultaa 1987, olympiapronssia 1988, MM-hopeaa 1991, olympiahopeaa 1992 ja EM-hopeaa 1994. Jorma Markuksen valmennuksessa tuli vielä vuoden 1996 olympiapronssi.

Nykyisin 57-vuotias Räty heitti urallaan kaksi maailmanennätystä ja neljä Suomen ennätystä. Nykykeihään ennätyksekseen hän heitti 90,60 vuonna 1992.

Vain Paavo Nurmi ja Vilho Tuulos ovat suomalaisista yleisurheilijoista pystyneet Rädyn ohella voittamaan mitalin kolmissa olympialaisissa.

Juuri olympiamenestys nostaa Rädyn kaikkien aikojen suomalaiseksi keihäänheittäjäksi. Tero Pitkämäellä on kuusi MM- tai EM-mitalia, mutta vain yksi olympiapronssi.

Suomen mestaruuksia on eniten, kahdeksan, Rädyllä, Pitkämäellä ja Matti Järvisellä.

Ainoastaan Seppo Rädyn valmentama Oona Sormunen on pystynyt naisten keihäänheitossa viiteen peräkkäiseen SM-kultaan. Häntä enemmän mestaruuksia on Mikaela Ingbergillä (7), Tiina Lillakilla (7) ja Heli Rantasella (6).

Eino Maksimainen: Humu-Korjus lopetti uransa ajoissa - moni jatkaa liian pitkään ja särkee itsensä

Eläkkeellä oleva hammaslääkäri Eino Maksimainen touhuaa yhä keihäänheittäjien parissa, mutta Seppo Rädyn tavoin nykyisin aikuisurheilijoiden kanssa. Tanhuvaarassa veteraaneja projektinomaisesti valmentava Maksimainen näkee työssään taka-ajatuksen: työikäisten kuntoilu palvelee yhteiskuntaa pienenevinä sairaspoissaoloina.

- Työurani kesti 37 vuotta, enkä ollut koko aikana kuin kuukauden ajan sairaana. Geenikorttia kukaan ei vältä, mutta liikkumalla huonon perimän ilmaantuvuutta voi myöhentää.

Maksimainen juoksi 30 vuoden ajan yli 30 kilometrin viikkomatkoja, hiihtää yhä tuhat kilometriä talvessa ja haastatteluaamunakin oli käynyt kävelemässä kuutisen kilometriä.

Juuasta lähtöisin oleva ja työuransa Tohmajärvellä viettänyt Maksimainen muutti puolenkymmentä vuotta sitten uuden elämänkumppaninsa Heleena Uusi-Illikaisen luokse talonmieheksi Enoon. Pariskunta harrastaa yhdessä niin golfkentillä, vetouistelemassa kuin hiihtämässäkin. Luonnonantimia on kaksi pakastearkkua pullollaan, mustikkaakin tältä kesältä 70 litraa.

- Valmennusurastani jäi hyvä mieli. Työhän on vain väline, ja lopputulos ratkaisee, Maksimainen sanoo.

Dohan MM-kisoista Maksimainen ei odota keihäsihmeitä.

- Jos joku suomalaisista pääsee finaaliin sijoille 7.-12., olen tyytyväinen. 82 metriä karsinnassa voi olla jo tekemätön paikka, jos siihen koko kesän aikana on pystynyt vain muutaman kerran.

Maksimainen ei usko Antti Ruuskasen olympiaprojektin onnistumiseen.

- Rahan takia Antti taitaa uraansa jatkaa. Toivottavasti ei särje itseään lopullisesti ennen Tokiota. Hannu Siitonen ja Tapio Korjus osasivat lopettaa oikeaan aikaan, moni muu pilasi vammoilla loppelämänsä yrittäessään pysyä liian kauan mukana.

Tapio Korjuksen jatkaminen Kuortaneen valmennuskeskuksen johtajana ja sitä kautta paljon negatiivista palautetta saaneessa Huippu-urheilun muutostyöryhmässä ei saa Maksimaiselta ja Rädyltä kuitenkaan kehuja.

Humun nollatutkimuksen 40-sivuinen loppuraportti maksoi 2,5 miljoonaa euroa. Sivuhinnaksi tulee yli satatuhatta euroa.

- Sillä olisi aika monta valmentajaa tähän maahan palkattu. Kuten Räty sanoi, rahat menivät lipevien ihmisten taskuihin.

Seppo Räty on viime vuodet toiminut myös valmentajana. Ennen innostumistaan veteraaniurheilijoiden valmennukseen hän teki Oona Sormusesta viisi Suomen mestaruutta saaneen huippu-urheilijan.

- En sekaantunut heidän valmennussuhteeseensa ja käsittääkseni Seppo halusikin hoitaa sen kahdestaan. Eiköhän Seppo kuitenkin ammentanut yhteisistä vuosistamme paljon tähänkin, uskoo Maksimainen.

- Oona oli liian pieni huippuheittäjäksi mutta korvasi fyysiset puutteensa temperamentillaan. Kyllä hänestä Seppo sai kaiken otettavissa olevan irti. Nyt kun Sormunen harrastaa amerikkalaista jalkapalloa, hän voi olla kyllä melkoinen jyrä kentällä.

Rädystä olisi voinut tulla hyvä valmentaja myös liittotasolle, mutta hän oli lausunnoillaan ilmeisesti suututtanut väärät henkilöt.

- Toki köyhä mies olisi halunnut jonkin korvauksenkin siitä, mutta se ei kelvannut SUL:lle.

- Yleisurheilulla ei kukaan Suomessa rikastu, joten Sepolle teki todella hyvää saada valtion urheilijaeläke Niiralan tullimiehen pienen eläkkeen kylkiäisiksi.

Räty jäi selkävaivojen takia työkyvyttömyyseläkkeelle vuonna 2013.

einoPKarjalainen20191002 Eino Maksimainen näyttää, miten Seppo Rädyn tukijalka oli maahan iskeytyessään 60 asteen kulmassa. Mitä pystymmässä tukijalka on, sitä varmemmin heittäjä iskeytyy kasvoilleen.

Euroopan mestari ja vuoden paras urheilija Päivi Alafrantti korvasi lajilahjakkuuden valtavalla työllä

Keihäänheitto Päivi Alafrantti tuli Eino Maksimaisen valmennukseen hieman sattumalta.

- Hänellä ei ollut lajilahjakkuutta, mutta määrätietoisuutta harjoitteluun sitäkin enemmän. Hän halusi opiskella keihäänheittäjäksi ja otti yhteyttä Jorma Markukseen, Pauli Nevalaan ja Tiina Lillakiin. Lopulta Seppo Räty neuvoi häntä soittamaan minulle.

Lahjakkuuden puuttumisen voi korvata rajulla työllä, mutta vain osittain.

- Atlantassa olympiakultaa voittanut Heli Rantanen oli geeneiltään heittäjä. Kun muut tytöt heittivät koulussa palloa 20 metriä, Heli viskasi 60 metriä.

Alafrantti voitti Euroopan mestaruuden vuonna 1990 ja valittiin Jari Kurrin nenän edestä Suomen parhaaksi urheilijaksi.

- Parhaiden naisten testiarvot ovat lähes 70 prosenttia miesten vastaavista. Niin oli Alafrantillakin Seppoon verrattuna. Mikäli hän olisi pystynyt lisäämään niitä edes kymmenen prosenttia, hänestä olisi tullut yli 70 metrin heittäjä.

Seppo Rädyn arkuus purkautui ylikorostettuna junttiutena

Seppo Räty oli aktiiviurallaan ristiriitainen persoona. Hän oli pohjimmiltaan hyvinkin arka, mutta alkoi varsinkin Kimmo Kinnusen kanssa vetää omaa show´taan.

- Viihdettähän urheilu viime kädessä on, mutta ei Seppo median kanssa oikein pärjännyt. Jari Porttila taisi olla hänen ainoa hovitoimittajansa, muiden kanssa hän kävi omaa peliään, muistelee Rädyn valmentaja Eino Maksimainen.

Tuohon aikaan kansa rakasti keihäsäijiä, mutta sponsorit eivät.

- Nokiakin ilmoitti aika suoraan, ettei noilla junteilla (Räty ja Kinnunen) mitään PR-mielessä tee.

Velmuilua harrastivat tosin myös Maksimainen ja Räty yhdessä.

- Lanzaroten leirillä Seppo heitti naisten keihästä yli sata metriä. Vaihdoimme keihään nopeasti miesten malliin ja taisivat samaan aikaan leirillä olleet ruotsalaiset ainakin jonkin aikaa uskoa tähän.

Rädylle ei pysyvää kumppanisuhdetta löytynyt. Maksimainen muistaa hyvin vuoden 1994 Helsingin EM-kisat, kun Seppo olisi toivonut näkevänsä poikansa katsomossa seuraamassa isän heittoja. Avovaimo oli vienyt pojat kuitenkin kisan ajaksi kesämökille.

- Toisaalta uusi tyttöystävä antoi virtaa Sepolle uran viimeisissä olympialaisissa Atlantassa 1996. Luulin jo Sepon viimeisellä heitolla saavan kultaa, mutta keihäs nousi pystyyn.

Tuolloin Rätyä valmensi Jorma Markus.

- Useat leikkaukset vähensivät motivaatiota jo Barcelonan jälkeen. 

Räty ei julkisuudesta perustanut. Kun Tohmajärvelle nousi liikuntahalli, sitä ehdotettiin Räty-saliksi. Seppo kieltäytyi.

- Seppoa kyseltiin eduskuntavaaleihinkin ehdokkaaksi, ja kyllä hän varmasti halutessaan olisi perussuomalaisten listalta läpi mennyt.

Keihäänheittäjä ei urallaan tervettä päivää näe. Eino Maksimainenkaan ei muista, olisiko Räty kilpaillut koskaan arvokisoissa vammoitta.

- Yritin estää Sepon lähdön ensimmäisiin arvokisoihinsa Stuttgartin EM-kisoihin 1986. Soitin kisalääkäri Heikki Jaromalle, mutta Seppo oli jo ehtinyt koneeseen. Käsi oli mustana, kun Vaasan Kalevan kisoissa revähtäneet nivelsiteet vuotivat verta. No, Seppo karsiutui 76 metrin tuloksella.

Jopa Rooman MM-vuonna Räty oli vaivainen, kun polvi oli revennyt Tukholman GP:n viimeisessä heitossa.

- Soul 1988 (olympiapronssi) lienee kaikkien tervein arvokisa. Ristiselkä, hyppääjän polvi, olka- ja kyynärpäät. Kehossa on monta rikkoutuvaa paikkaa. Tuskin kukaan heittäjä selviytyy urastaan terveenä. Särkylääkkeet tulevat tutuksi sekä uran aikana että vanhuudessa.

Keihäänheittäjien joukossa on myös paljon viinalla kipuja turruttavia.

- Ei viina Seppo Rädyn uraa haitannut, ja ne parikymmentä bacardikolaa tarjottimella Pihtiputaan karnevaaleilla olivat vain medialle syöttinä.

Sen sijaan doping on Maksimaisen käsityksen mukaan globaali mutta ei enää Suomen ongelma.

- Kaikki tietävät tarinat 1960-luvulta, kun Pauli Nevala ja Jorma Kinnunen kokeilivat Janis Lusikselta saamiaan pillereitä. Los Angeles 1984 ja Martti Vainion käry puhdistivat kuitenkin suomalaisen yleisurheilun kertaheitolla.

- Alun perin anabolien hyödyt nähtiin 1960-luvulla, kun niitä nauttineet leikkauspotilaat toipuivat nopeammin. Eiköhän maailmalla yhä käytetä niitä, jotta palautuminen nopeutuisi ja mahdollistaisi näin kovemman harjoittelun.

Maksimaisen tuttu dopingtestaaja onkin ihmetellyt, miten viisumien saanti Venäjälle kestää jopa kuukauden.

- Ehtivät lopettaa aineiden käytön kaksi viikkoa ennen testejä, hän miettii.

Suomessa on ollut monta hyvää keihäsvalmentajaa. Korkealle Maksimainen nostaa myös Tanhuvaaran rehtorin, pyhäselkäläislähtöisen Jarmo Hirvosen.

- Uskonpuutetta Jarmollakin alussa oli. Rädyn Punkalaitumen lamaannuttavan ME-heiton jälkeen nuorta Aki Parviaista valmentanut Jarmo soitti minulle ja ehdotti Akin siirtymistä minun valmennukseeni. En suostunut, koska uskoin Jarmoon. Niinpä mies kouluttautui ja lopputulos, Akin maailmanmestaruus, oli todella hyvä.

Juttu julkaistiin Karjalaisessa ensimmäisen kerran 1.10.2019.

Päivitetty 1.1.2020 klo 12.06: Lisätty maininta, että juttu julkaistiin nyt uudelleen.

Tero Pitkämäki vastaa Maksimaisen väitteisiin Iltasanomissa 3.1.2020: Tukijalkani käyttö ei ollut optimaalista

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa