Lauantai, 6.6.2020 
Kyösti, Kustaa, Kustavi
Urheilu

Kiekkomiesten Squaw Valleyn olympiamatka 60 vuotta sitten oli värikäs: ”Ihan toinen maailma"

  • STT
Kuvassa RU-38 jääkiekkojoukkueen Matti Mölli Keinonen (vas.), Raimo Kilpiö ja Matti Harjo. LEHTIKUVA / Hannu Lindroos Kuvassa RU-38 jääkiekkojoukkueen Matti Mölli Keinonen (vas.), Raimo Kilpiö ja Matti Harjo. LEHTIKUVA / Hannu Lindroos
Tyynenmeren sarja. Käsite on ollut suomalaisen jääkiekon Kalevalassa jo kuusi vuosikymmentä, ja symboloi omalta pieneltä osaltaan lajin matkaa kohti nykyistä loistetta. Mutta mistä tuo mystinen sarja oikein tupsahti kiekkokaanoniin?

Talviolympialaiset helmikuussa 1960 käytiin itäisen Kalifornian vuoristossa sijaitsevassa Squaw Valleyn talviurheilukeskuksessa. Matka Suomesta Kalifornian perukoille oli tyyris, ja 17 kiekkoilijan sekä valmennuksen tie olympialaisiin oli mutkia täynnä.

Neljä vuotta aiemmin Italiaan Cortinan kisoihin ei lähetetty kiekkojoukkuetta lainkaan, matkan oltua olympiajohdon mielestä liian pitkä. Huomattavasti pidemmällä oleva Squaw Valleykin uhkasi jäädä väliin, muistelee suomalaisen jääkiekon legendoihin lukeutuva Raimo Kilpiö.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

–  Maajoukkueen pelit olivat olleet vähän sitä ja tätä, mutta kansa vaati kiekkojoukkuetta kisoihin. Painostus tuottikin tulosta. Loppujen lopuksi meidät valittiin Suomen olympiajoukkueeseen ja matka oli edessä, 84-vuotias Kilpiö kertoo päälle 60 vuoden takaisesta tilanteesta, joka nykypäivänä olisi tietysti tyystin käsittämätön.

Matkasta tuli pitkä, Kilpiön mukaan ”varmaan 42-tuntinen” Tukholman, Kööpenhaminan, Grönlannin, Los Angelesin, San Franciscon ja Sacramenton kautta lopulta perille vuoristoon. Ehkä moisen jälkeen ei ollut ihme, että yhden välipäivän jälkeen vielä matka painoi Neuvostoliittoa vastaan. Suomi teki silti neljä maalia eli siihen asti enemmän kuin koskaan aiemmin Neuvostoliittoa vastaan. Punapaidat toki takoivat maalivahti Erkki Niemen taakse kahdeksan kiekkoa.

Neuvostoliitolle tietysti ”pitikin” hävitä, mutta seuraavan päivän ottelu Saksaa vastaan olikin se tärkeä: voitolla jatkopeleihin. Mutta itäisen ja läntisen puolen urheilijat yhdistäneellä joukkueella Squaw Valleyssa kisanneet saksalaiset kaatoivat Suomen ryhmän 4–1, vastustajiaan vähemmän kisapaikan korkeaan ilmanalaan totutelleiden suomalaisten valitellessa ”alppitautia”.

–  Voihan sitä selitellä korkeudella ja muulla, mutta meni miten meni ja kisat olivat sitten tavallaan siinä. Ei itse tiedetty, loppuuko pelit vai mitä, eikä sitä tiennyt joukkueen johtokaan, Kilpiö kertoo.

No, jatkuihan olympiatouhu vielä neljän pelin verran. Lohdutussarjassa, josta vääntyi Suomessa muoto ”Tyynenmeren sarja”. Vastassa kun olivat kiekkopikkuiset Australia ja Japani, kahdesti kumpikin. Pohjoisen miehet viihtyivät Tyynellämerellä, vaikka pelit pelattiinkin ulkojäällä, kovaa puhaltavan vuoristotuulen alla.

Suomi voitti sarjan, vaikka kauneusvirheenä olikin 6–6-tasapeli Japanin kanssa. Toisessa kohtaamisessa Japani kaatui 11–2, ja yhä edelleen maajoukkueen ainoissa Australia-otteluissa tuli muhkeat 14–1- ja 19–2-voitot.

19 maalia on kautta aikain toiseksi suurin yhdessä ottelussa tehty määrä maajoukkueella, ja suomalaisittain kaikkien aikojen suurin arvokisoissa. Maalijuhlaa avitti järjestäjien ajanotto-ongelma, jonka myötä Suomen valmennukseen kuulunut Aarne Honkavaara joutui ajanottajaksi. Suomi-kiekon isähahmoihin kuuluva ”Dynamo” Honkavaara muisteli myöhemmin, että pelissä pelattiin lopulta parikymmentä minuuttia ylimääräistä.

–  Voi olla, Kilpiö nauraa uteluun 80-minuuttisesta urakasta.

–  Mutta sen tuosta ottelusta muistan varmasti, että erään kerran Australian hyökkääjä pääsi yksin läpi maalivahti Jussi Lahtista vastaan. Hän liukui lopulta pää edellä maalirautaan, ja siihen aikaan ei kypäriä ollut. Hän alkoi kouristelemaan, Kilpiö kertoo.

Vakavasta tilanteesta kuitenkin selvittiin, onneksi.

–  Sattumalta paikalla oli Suomen olympiajoukkueen lääkäri Martti Karvonen, joka tuli antamaan ensiapua suusta suuhun. Lopulta kaveri virkosi.

Värikäs ulkopelisarja päättyi Japani-voittoon, joka toi Suomelle ”Tyynenmeren mestaruuden” ja Squaw Valleyn olympiakiekon seitsemännen sijan. Kaiken kruunuksi peli lopetettiin joukkotappeluun. Aarne Honkavaara kirjasi muistelmateoksessaan ”Dynamo – rakkaudesta jääkiekkoon”, kuinka vain yhden mutta sen ratkaisevan tappion kisoissa kokenutta joukkuetta nälvittiin.

–  Niin tehokkaasti, että vielä 32 vuotta kisojen jälkeen luin erään pakinan, jossa oli halventavaan sävyyn kirjoitettu joukkueestamme ja alppitaudista. Vuosikymmenien kokemuksella ja näkemyksellä voin sanoa, että Squaw Valleyn joukkueemme oli yksi parhaista, mitä maastamme on arvokisoihin lähetetty. Sen mahdollisuudet menestyä pilattiin muilla syillä ja muiden toimesta, neljä vuotta sitten 91-vuotiaana kuollut suomalaiskiekon pioneeri Honkavaara kirjoitti.

Kilpiönkin mukaan ryhmä, jonka 17 pelaajasta ja kahdesta valmentajasta kaikki paitsi kaksi on aateloitu suomalaisen jääkiekon kunniagalleriaan eli Jääkiekkoleijonaksi, oli ”kohtuullisen hyvä”. Ja pienestähän se oli kiinni…

–  Ehkä odotuksia kotimaassa oli (paremmasta menestyksestä), mutta jos vain oltaisi voitettu tuo Saksa-peli niin olisimme päässeet kuuden parhaan joukkoon…, Jääkiekkoleijonaksi numerolla 30 heti gallerian avausvuonna 1985 valittu Kilpiö toteaa.

Joukkueen matka jatkui Amerikan mantereella turistimaisemmalla otteella ennen kotiinpaluuta. Koko Suomen olympiajoukkuetta kestitettiin San Franciscossa paikallisten amerikansuomalaisten toimesta ja sitten oli kolme päivää kiertelyä ihmeellisessä New Yorkissa. Ja jo kisojen aikaan oli saatu kokea amerikkalaista vieraanvaraisuutta.

–  Olympiakylä oli ihan korvessa, mutta Walt Disney oli järjestänyt jokaiselle illalle show-ohjelmaa. Siellä oli (legendaarinen koomikko) Danny Kaye ja muita Hollywood-tähtiä, Kilpiö muistelee.

Yksi bongaus oli kuitenkin ylitse muiden.

–  Kyllä huippuhetki oli Jayne Mansfieldin näkeminen. Päästiin hänen kanssaan yhteiseen valokuvaan, Kilpiö hehkuttaa.

Kuva on tallella, ja niin myös muistot Tyynenmeren meiningistä… eri maailmasta 60 vuoden takaa.

–  Kyllä se oli ihan toinen maailma (kuin sen ajan Suomi), Kilpiö hymähtää ikimuistoisesta reissusta.

Ja todiste siitä on tallentunut kuvaan Hollywood-jumalattaren vierellä.

–  Vaimo on sanonut, että ei ole koskaan nähnyt sellaista hymyä minulla!

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa