Maanantai, 13.7.2020 
Joel, Ilari, Lari
Jalkapallo

Ilomantsin Pallo -75 -jalkapalloseuran lyhyt mutta kaunis tarina

  • Heikki Arppi
IIomantsin Pallo eli lyhyen, mutta arvokkaan elämän. FC Pogosta jatkaa sen työtä Ilomantsissa. IIomantsin Pallo eli lyhyen, mutta arvokkaan elämän. FC Pogosta jatkaa sen työtä Ilomantsissa.

Silloin, kun latinanopettaja Kalevi Asikainen ja liikemies Aarre Aholaita toivat jalkapalloilun Ilomantsiin.

Se oli upea torstai 45 vuotta sitten. 15. toukokuuta vuonna 1975.

Suomalaisten rakastama Lätsä-Pekka Päivärinta juoksi kaksi maailmanennätystä Oulussa. 25 kilometrin ratajuoksussa syntyi ME 1.14.16,8 ja 15 maililla 1.11.52,6.

Samana iltana juhlittiin Ilomantsissakin. Pieneen kuntaan herätettiin iso laji eli jalkapallo. Erikoisseuran nimeksi tuli Ilomantsin Pallo -75.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

24. lokakuuta 1989 seuran lyhyt elämä päättyi, kun Palloliitto poisti IP-75:n ja vielä perinteikkäämmän Kevätniemen Kehän jäsenyydestään.

14 vuoden taival ei jäänyt turhaksi. Kipinä oli syttynyt ja vuonna 1991 perustettu FC Pogosta jatkaa IP-75:n elämää.

IP-75:n perustamiselle oli sosiaalinen tilaus, kun Ilomantsiin alkoi ilmaantua jalkapalloilun harrastajia. Heitä ei houkutellut liittyä Ilomantsin Urheilijoihin muiden määrättävissä olevana jalkapallojaostona.

Yhtenä käynnistäjänä oli jo vuonna 1961 paikkakunnalle tullut ja vuotta myöhemmin yhteislukion rehtoriksi valittu Kalevi Asikainen.

Asikainen jatkoi opettajana eri nimikkeillä 25 vuotta, kunnes siirtyi vuonna 1986 sivistystoimenjohtajaksi Tohmajärvelle.

Ilomantsilaispelaajia tunnetaan pääsarjatasolla asti Immo Erosen, Mikko Ikosen ja Toni Tahvanaisen voimin. I divisioonan Karpaloon pääsi IP-75:stä Pekka Ikonen.

- IP:n kaikkien aikojen pelaaja oli mielestäni Pekka Ikonen, jonka taidot olisivat riittäneet mihin tahansa piirin joukkueeseen, Asikainen kehuu.

Jo ensimmäisenä vuotena IP-75 keräsi puolen sataa pelaajaa ja kunnan sopivimmaksi jalkapallokentäksi valikoitui Sonkajan ruohokenttä. Kirkonkylän keskuskenttä oli paremmin pesäpalloon sopivana hiekkapäällysteinen.

Sonkajan kentälle oli valitettavasti kirkonkylästä matkaa yli 10 kilometriä.

- Sonkaja oli oikeastaan hiekka- ja nurmikentän välimuoto. Sitä kunnostettiin ja hankittiin maalit, Asikainen kertoo.

Kolme kertaa viikossa lähti Pogostalta autoletka kohti Sonkajaa, jossa olivat jo odottamassa tuon kylän pojat ja Luhtapohjasta muutama autollinen pelimiehiä.

Ilomantsin legendaarinen kaarihalli mahdollisti talviharjoittelun. Talvella se oli kovilla pakkasilla vilpoisa paikka, mutta pipo päässä siellä mentiin. Alustana oli muovimatto ja päädyissä ja reunoilla jopa asfalttia, mutta sekään ei haitannut pelaajia.

karjalainen-16051985Karjalainen20200529

Ensimmäisen virallisen sarjaottelun pelasivat seuran B-juniorit Rääkkylän Niemisessä. Myöhemminkin IP-75 tunnettiin junioreistaan, vaikka miesten joukkue pelasi pian jo IV divisioonassa. Piirisarjasta nousi muuten samaan aikaan Joensuun nimekäs Pallo-Toverit.

Seuralla oli pian viisi C-tason valmentajaa ja yhtä monta erotuomaria.

- Ilomantsin kunta avusti meitä aluksi, jotta voimme maksaa Palloliitolle ja piirille liittymis- ja jäsenmaksut. SPL puolestaan maksoi vähintään yhden juniorijoukkueen omaaville seuroille pientä matkakorvausta. Pelaajia löytyi heti oman kunnan ulkopuoleltakin Tuupovaarasta ja Enosta, myöhemmin jopa Joensuusta ja Keski-Karjalasta, Kalevi Asikainen muistelee.

- Olimme Palloliiton suosiossa, Ilomantsin nimellä oli jonkinlaista eksoottista kaikua Helsingin kabineteissa. Liitto ei voinut avustaa rahallisesti, mutta yllätti miellyttävällä tavalla: saimme valtavan paketin, jossa oli toistakymmentä maajoukkueen lähes uusia palloja ja parikymmentä korkkaamatonta verryttelypukua.

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin liikkeenharjoittaja Aarre Aholaita, joka oli muuttanut Ilomantsiin Tampereelta. Hänellä oli jalkapallotuntumaa TPV:stä ja aina maajoukkuetasoltakin.

- Aholaita kunnosti vanhan kiinteistön ja perusti ompelimon. Hänen intonsa oli monessa mielessä IP:lle erittäin merkittävä asia. Aarre vaikutti niin kentällä kuin kabineteissakin. Hänen poikansa Petri pelasi pari vuotta seuran edustusjoukkkueessa ja isänsä hikoili harjoituksissa näyttäen Sonkajan kentällä pelimiehen temppuja, Asikainen hymyilee.

Asikainen, käytännön vetäjä Jouko Hakala, Seppo Stjerna ja Mauno Ikonen valittiin ensimmäiseen johtokuntaan.

- Lukion pojista koottiin pian menestyksekäs joukkue, joka pelasi oppikoulujen cupia monta vuotta. Koululiikuntaliiton cupia pelattiin yleensä neljän koulun turnauksena, josta vain voittaja pääsi jatkoon. Allekirjoittaneelle hienoin muisto jäi Joensuun Mehtimäellä pelatusta ottelusta Mikkelin Lyseota, omaa kouluani vastaan. Mikkelin poikien mukana oli entinen liikunnanopettajani 1950-luvulta, Asikainen jatkaa.

Jo ensimmäisenä toimintavuotenaan IP-75 keräsi miesten lisäksi 30 jalkapallojunioria. Jo vuonna 1977 seura oli mukana B- ja C-juniorien SM-karsinnoissa. Seura käynnisti myös puulaakijalkapalloilun.

karjalainen-16051975Karjalainen20200529

Ilomantsin ensimmäinen maksullinen jalkapallo-ottelu järjestettiin vuonna 1976, kun IP-75 kohtasi Suomen cupin kolmannella kierroksella Karpalon.

- Puhallinorkesteri soitti ja ottelun avauspotkun tyylitteli kunnanjohtaja Onni Ikonen. Kahden markan pääsylippuja myytiin 150, ja kaikki jo ennakkoon. Puolet lipun ostaneista ei kuitenkaan tullut peliä katsomaan, mutta halusivat silti tukea meitä, Asikainen iloitsee.

IP-75 vakiinnutti paikkansa ilomantsilaisessa urheiluelämässä ja kunta tuki sitä 1980-luvulla säännöllisesti lähes kymppitonnilla (markkoja), mitä enemmän urheiluseuroista sai vain yleisseura Ilomantsin Urheilijat.

Puheenjohtajaksi Aholaidan ja Mauno Ikosen jälkeen noussut Asikainen piti seurahistorian parhaina paloina E-junioreiden osallistumista Helsinki-Cupiin kahdesti 1980-luvun alussa. Vuonna 1977 saatiin SPL:n Joensuun piirin toimintapytty ja parhaina vuosina luetteloituja pelaajia oli 160 - kiitos poikien kyläpelien.

Vuosina 1981 ja 1983 seuran E-juniorit (11-vuotiaat) osallistuivat Helsinki-Cupiin.

- Ensimmäisellä kerralla IP:n pojat kohtasivat ensimmäisessä pelissä saksalaisen joukkueen, ja tuloksena oli tasapeli. HJK ja Lahden Kuusysi voittivat niukasti ilomantsilaiset. Viimeisessä ottelussa sitten näytettiin: IP voitti helsinkiläisen Gnistanin 2-1 Jarmo Piiroisen ja Marko Sivosen maaleilla. Olimme melkoisia julkkiksia, sillä helsinkiläislehdet tekivät meistä aukeaman jutun joukkueen kuvalla.

Uusi Suomi aloitti juttunsa näin: Ilomantsin pikku miehet tulivat Leningradin takaa hiljaisina, vaatimattomina ja ennen kaikkea hyvätapaisina, mutta vailla mahdollisuuksia. Tänään he matkustavat kuitenkin kotiin iloisin mielin.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi