Maanantai, 10.5.2021 
Aino, Aini, Aina
Urheilu

"Ottelu on näytelmä ja Teemu sen ohjaaja" – mikä teki Teemu Rannikosta yhden kaikkien aikojen parhaista suomalaiskoripalloilijoista?

  • STT
Teemu Rannikon komea ura päättyi juhlaan, kun Salon Vilpas voitti ensimmäisen koripallon miesten Suomen mestaruutensa.  LEHTIKUVA / VESA MOILANEN Teemu Rannikon komea ura päättyi juhlaan, kun Salon Vilpas voitti ensimmäisen koripallon miesten Suomen mestaruutensa. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Teemu Rannikon ura Korisliigassa päättyi osuvalla tavalla. Pallo oli Rannikon käsissä, kun Salon Vilppaan ja Kauhajoen Karhun kuudes loppuottelu viime tiistaina päättyi Vilppaan mestaruusjuhliin.

Rannikko debytoi miesten kotimaisessa pääsarjassa kaudella 1996–1997 vain 16-vuotiaana. Hän oli heti ensimmäisellä kaudellaan yksi sarjan kärkipelaajista ja oli sitä yhä neljännesvuosisataa myöhemmin.

Ensimmäisen ja viimeisen pääsarjakautensa välisenä aikana Rannikko teki uran, joka kuuluu suomalaisen koripallohistorian merkittävimpiin. 189-senttinen Rannikko ei hallinnut pelejä fyysisellä suorituskyvyllä vaan pystyi vääntämään pelin tahtonsa mukaiseksi poikkeuksellisella pelisilmällä ja älyllä. Rannikko tunsi pelin pienimmätkin yksityiskohdat kuin omat taskunsa ja osasi harvinaisella tavalla myös manipuloida erotuomareita.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

"Minulta se pelisilmä ei periytynyt"

Jari Rannikko, isä ja juniorivuosien valmentaja: "Teemu oli ehkä kaksi- tai kolmevuotias, kun hän alkoi tulla mukaan harjoituksiin, kun itse valmensin ja pelasin.

Samppalinnassa oli sivukorit, joihin hän heitteli. Ja omassa huoneessa hänellä oli kori, ja siihen hän heitteli aamusta iltaan. Kerrostalomme pihassa oli kori, ja hän alkoi pelata siellä Stenin Jupen (Juha) kanssa. Teemun innostus oli aivan järkyttävä.

Seurajoukkueeseen Teemu meni 7- tai 8-vuotiaana. Hän oli totta kai paljon muita aloittelijoita edellä, koska oli pelannut jo niin paljon itsekseen. Hänen pallonkäsittelynsä oli toista luokkaa kuin muilla, ja hänestä tuli automaattisesti pelinjohtaja.

Jalkapalloa Teemu pelasi koripallon rinnalla kauan, mutta 13-vuotiaana ne alkoivat mennä niin paljon päällekkäin, että hänen oli valittava.

Teemu ei ollut paljon yli kymmentä vuotta, kun hänen pelisilmänsä alkoi näkyä. Hän rupesi hakemaan syöttöjä eikä yrittämään aina itse koria. Minä valmensin junnujoukkuetta ja painotin Teemulle, että junnupeleissä voi riskeerata ja kokeilla, mikä syöttö menee perille. Kannustin häntä yrittämään kaikenlaista.

Olen joskus itsekin ihmetellyt, mistä hänen pelisilmänsä tuli. Minulta se ei ainakaan ollut periytynyt. Minulle heitto oli aina parempi vaihtoehto kuin syöttö, koska minun syöttöni oli riski.

Iso merkitys oli myös sillä, että Saarisen Eero antoi Teemulle jo 16-vuotiaana paljon vastuuta SM-sarjassa. Niin paljon, että ihmettelin itsekin sitä, mutta Eero näki jotain Teemussa.

Olin vaimoni kanssa katsomassa tämän kauden viimeisen loppuottelun. Kyllä se tuntus hyvältä. Lisämauste oli, että mestaruus tuli Salon Vilppaan väreissä, missä minäkin olen koripalloilun aloittanut."

"Teemu on kusettaja jos kuka"

Petri Virtanen, joukkuekaveri maajoukkueessa ja Joensuun Katajassa: "Meillä on Teemun kanssa yhdeksän päivää ikäeroa. B-junioreissa pääsimme Säynätsalon Riennon kanssa valtakunnalliseen SM-sarjaan, ja B- ja A-junioreissa Turku dominoi niitä sarjoja. Muistan että A-pojissa hävisimme Turussa vieraissa yli 40 pistettä, mutta kotona voitimme Turun, joka oli tullut vieraspeliin ilman Teemua. Niin iso oli Teemun merkitys.

Luulen, että moni ei ymmärrä, kuinka urheilullinen ja nopea Teemu oli nuorempana, koska hän pelasi pitkään sarjoissa, joissa oli aivan superurheilullisia pelaajia.

Teemun poikkeuksellisuus on hänen kyltymätön intohimonsa tähän lajiin ja sen yksityiskohtiin. En sano, että muut eivät kävisi läpi niitä, mutta Teemulla kiinnostus niihin on astetta korkeammalla kuin kenelläkään muulla. Kun pelasin hänen kanssaan, hän kävi läpi minun kanssani hyvin tarkkaan ajoitukset, mihin kohtaan haluan syötön ja millä nopeudella. Mikä on se hetki, kun haluan pallon, onko parempi että se tulee lattian kautta vai ilmassa. Se on poikkeuksellista, että pelaaja pystyy Teemun tavoin näkemään joukkueen edun muiden kuin itsensä kautta.

Teemun kyvyn kalastaa virheitä voisi kiteyttää niin, että ottelu on näytelmä ja Teemu sen ohjaaja. Hän pystyi joka kantilta vaikuttamaan, miten näytelmä eteni hänen toivomaansa suuntaan.

Meiltä puuttuu kusettajapelaajia, jotka ymmärtävät tilanteiden lukemista ja osaavat soveltaa hetkessä. Sellaisia pelaajia on tosi vähän. Ja Teemu on kusettaja jos kuka. Hän saattoi jutella mukavia levypallotilanteessa ja viisi sekuntia myöhemmin kusettaa vastustajan ihan solmuun."

"Teemussa ei ole mitään tietokonemaista"

Henrik Dettmann, maajoukkueen päävalmentaja: "Teemusta sanotaan aina, että hän tekee muut paremmaksi, mutta alusta alkaen minusta on korostunut, miten hyvä pelaaja hän on. Hän tietää, koska kroppa pitää laittaa peliin ja koska pääsee vähän helpommalla.

Teemussa ei ole mitään tietokonemaista. Hän ei ole ennalta ohjelmoitu, vaan hänellä on kyky reagoida tilanteisiin, kyky ennakoida. Harva onnistuu ottamaan sen käyttöön, mutta Teemu on siinä onnistunut. Hän rakastaa peliä, ja mitä enemmän annat, sitä enemmän saat. Tämä on varmaan se syy, miksi viime tiistaina jopa Kauhajoella pystyttiin hyvillä mielin hyväksymään tulos. Teemulle tällaisen uran päätöksen soi.

Peli on Teemulle mielettömän tärkeä asia. Intohimo on merkittävä sana, kun puhutaan Teemusta. Hänen aikanaan peli on muuttunut, mutta voi kysyä, onko se sittenkään muuttunut. Taktisesti peli on muuttunut, mutta eivät pelin fundamentit ole muuttuneet. Koripallossa tehdään paljon valintoja ja pallollisen pelaajan valinnat ovat ratkaisevia, mutta ne tehdään pienemmässä tilassa ja nopeammin kuin ennen. Mitä kovemmalla tasolla pelataan, sitä vähemmän aikaa on valita. Siinä kilpajuoksussa koripallo ei ole pelkkä nopeuden, vaan kiihdytyksen ja reaktioiden peli."

"On hänellä huumorikin"

Jukka Toijala, pelaajana Rannikon vastustaja ja joukkuekaveri, valmentaja seurajoukkueessa ja maajoukkueen apuvalmentajana: "Teemusta on sanottu paljon siitä, kuinka hän saa tehtyä toisista parempia ymmärryksellään ja taidollaan, jota valmentajan on hyvin vaikea opettaa. Hän tietää sentilleen, mihin pallon tulee mennä, jotta heittäjän ei tarvitse korjata asentoa. On hyvin mielenkiintoista nähdä, miten hän tulevaisuudessa valmentajana saattaa sitä taitoa toisille pelaajille.

Teemun taidon takana on kauhea määrä työtä. Hänen lahjoistaan suurimpia on, miten ahkera hän on opiskelemaan peliä. Pelaajana hänelle vaikeimmat olivat sellaiset pelit, joissa puolustuksella ei ollut logiikkaa. Hän oli opiskellut tilanteet etukäteen, mutta jos puolustuksella ei ollut logiikkaa, se oli hänelle haastavinta. Kun maajoukkueessa teimme Lassi Tuovin kanssa skouttausta jostain vastustajasta, oli aina vaara jäädä housut kintuissa kiinni, jos jokin vastustajan kuvio oli jäänyt laittamatta raporttiin. Siinä tapauksessa Teemu tuli kysymään, että miksei se kuvio ole täällä. Se kertoo siitä, kuinka pedantti hän oli.

Me ihmiset hahmotamme asiat eri tavalla. Joku oppii katsomalla videoita, joku oppii lukemalla skouttausraportin ja joku kävelee kuviot kentällä itsekseen läpi. Minusta tuntuu, että Teemu on jokaisella tavalla äärimmäisen lahjakas oppija. Valmentajana hänelle tulee mielenkiintoinen haaste ymmärtää, miten nopeasti pelaajat pystyvät ymmärtämään asioita.

Teemun luonteeseen pätee sama kuin kaikkiin mestareihin. Oli kyse vaikka jalkapallopelistä lämmittelyssä, hän ei häviä sitä. Ja hän vaatii muiltakin täyden omistautumisen ja keskittymisen. Jo sillä hän nostaa muita puoli askelta. Hän osaa olla veemäinen pelissä ja tappaa pelkällä katseella, ja se on joillekin liian kova taakka. Hänen kilpailuviettinsä on varmasti verrattavissa Michael Jordaniin tai Kobe Bryantiin. Mutta on hänellä huumorikin, ja hän on sydämellinen ihminen."

"Teemun suuruus pääsee minunkin ihoni alle"

Tuukka Kotti, joukkuekaveri maajoukkueessa ja vastapuolen pelaaja Korisliigassa: "Näin Teemun ensimmäisen kerran minipoikien Nuori Suomi -jutuissa. Olin kuullut hänestä, ja silloin puhuttiin hänen heittotaidostaan. Mielessäni on valokuvamainen muisto siitä, miten Teemu alkoi heittää jossain taitotestissä. Tajusin, että eihän tuo heitä ollenkaan ohi. Turun 1980 syntyneiden ikäluokka oli ylivoimainen junnupeleissä, ja Teemu erottui jo silloin siitä porukasta. Ensimmäistä kertaa pelasimme yhdessä 20-vuotiaiden maajoukkueessa. Teemu oli kisojen tähdistöviisikossa ja vei minutkin sinne mukanaan.

Pienpeleissä kahdella kahta vastaan tai kolme vastaan kolme voi saada yhteyden kaverin kanssa, mutta Teemu tekee sen niin helposti viisi vastaan viisi -koriksessa ja saa kaikki ympärillään pelaamaan fokusoituneemmin. Jos hän sanoo jonkun kikan, 95-prosenttisesti se onnistuu. Hän on paras takamies, jonka kanssa olen koskaan pelannut. Teemu ymmärtää muita hyvin ja osaa lähestyä muita ihmisiä oikealla tavalla. Hänellä on hyvä tatsi erityyppisiin persooniin.

Vastustajana Korisliigassa Teemu on ollut ainut pelaaja – tai ehkä Damon Williams on ollut toinen – joka on saanut miettimään, että toi jätkä on vastassa. Teemu aiheuttaa epäilyksiä vastustajan mielessä. Olen pelaajana äärimmäisen rauhallinen, mutta huomaan, että hän on joskus saanut minutkin ärsyyntymään. Teemun suuruus pääsee minunkin ihoni alle."

"Tärkein leluni oli yhä kädessäni"

Teemu Rannikko: "Minun intohimoni lajia kohtaan syntyi jo lapsena. Se pysyi koko matkan ajan mukana eikä kadonnut missään vaiheessa, vaikka oli koetuksella loukkaantumisten takia. Koripallo oli minulle jo 10-vuotiaana valtavan suuri juttu. Tietysti siinä auttaa että on hyvä, mutta aina tämä on ollut minulle hauskaa. Usein puhutaan uhrauksista, mutta kyllä tämä on myös antanut paljon. Kun olen 35 vuotta pelannut, totta kai vuosien aikana on jäänyt asioita tekemättä, mutta en koskaan ajatellut, että se olisi varsinainen uhraus. Treeneihin meneminen oli minulle aina hieno juttu. Halusin sinne. Kenenkään ei koskaan tarvinnut sanoa, että pitäisikö mennä treenaamaan lisää. Se oli minulle luonnollinen asia koko elämän ajan. Ainoastaan silloin kun 15-vuotiaana aloin seurustella nykyisen vaimoni kanssa, tuli puolentoista vuoden jakso, että jätin väliin TuNMKY:n miesten pelejä, koska elämään tuli muutakin.

Nyt minulla on tosi tyhjä olo. Minulle oli täysin selvää, että tähän tämä loppuu. Oli niin pitkä prosessi yrittää päästä takaisin pelaamaan. Jokunen vuosi sitten pelkäsin, että lopettamisen jälkeen jäisin miettimään, että oliko lopettaminen liian aikaista. Nyt oli aivan selvää, että näin se piti mennä. Nyt tämä on loppu.

En ole ikinä miettinyt mitään muuta alaa. Vain urheilija voi täysin ymmärtää, mitä urheilun eteen joutuu tekemään. Se on työtä, mutta en ole tehnyt sitä työkseni. En ole aamulla lähtenyt töihin vaan treeneihin. Se on aivan eri asia. Joukkueurheilussa oma läsnäolo jokaisessa treenissä ja pelissä on mielettömän tärkeää. Minun on pitänyt huolehtia, että olen ollut levännyt ja syönyt. Läheiset ovat joutuneet siksi joustamaan.

Tiedän, että en enää ikinä koe sitä tunnetta, että johdan peliä pallo kädessä. Ihan varmasti jokainen urheilija kaipaa sitä joskus, mutta omalla kohdalla realiteetti on niin selvä, että tästä kropasta on otettu kaikki irti. Kaikki on annettu ja ehkä vähän enemmänkin.

Kun finaalit alkoivat ja johdimme sarjaa, minulle alkoi tulla ajatuksia siitä, miten finaalisarja voisi päättyä. Olisiko meillä viimeinen hyökkäys? Kyllä minä ajattelin, että pallo olisi minulla, me voittaisimme ja minä haluaisin saada pallon lopussa, mutta en missään ajatuksissani saanut noin hienoa lopetusta kuin sitten tapahtui. En muista siitä hetkestä mitään, mutta kun olen katsonut sen nauhalta, siinä purkautui paljon. Tulen varmasti muistamaan sen aina. Pallo oli tärkein leluni pienestä pojasta lähtien, ja se oli edelleen minun kädessäni. Moni ei voi tajuta, miten yksi nahkapallo on ollut minulle niin tärkeä."

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi