Entinen Kiteen Pallon koppari ja salibandymaalivahti Miika Voutilainen, 40, heittää frisbeegolfissa eri tavalla kuin muut – "Kyllähän tuntemattomat ihmettelevät"

Joensuulainen Miika Voutilainen, 40, asettuu avausheittoonsa Lykynlammen frisbeegolfradalla. Toisin kuin muut Voutilainen ei heitä kiekkoa liikkeelle sivulta rysty- tai kämmenheitolla vaan pään yläpuolelta.

Säkäkkä kädenliike kiskaisee pystyssä olevan kiekon vauhdilla korkealle matkaan. Heittotyylistä näkee, että Voutilaisella on taustaa pesäpallosta, jossa hän on oppinut heittämään lujaa yläkautta.

– Siitä on tullut tavaramerkkini. Heitän läheltä koria putit normaalisti, mutta muutoin 80–100 prosenttia heitoistani "upsina", Voutilainen selvittää.

^{"Upsissa" eli} yliolanheitossa pystyssä oleva kiekko kääntyy lennon aikana vaakatasoon. Voutilainen säätää alussa kiekon asennolla ja heittokulmalla sitä, miten hän haluaa kiekon kaartavan kohti koria.

Normaalisti "upsia" käytetään frisbeegolfissa lähinnä silloin, kun kiekko halutaan heittää suoraan jonkin esteen yli, mutta Voutilainen on ottanut heittotavan säännölliseen käyttöön. Hän tietää vain muutaman muun, joka käyttää "upsia" tärkeimpänä ja pääasiallisena heittonaan.

– Kyllähän tuntemattomat ihmettelevät heittoani. Onhan tämä aika raastava heittotapa kädelle ja sen oppiminen vaatii paljon toistoja. Aikoinaan yksi juniori kyseli apua "upsin" heittämiseen ja autoinkin häntä. Yleensä sitä käytetään lähinnä pelastusheittoihin metsässä.

"Upsissa" on tärkeää saattaa heitto kunnolla loppuun, joten heiton jälkeen Voutilaisen heittokäsi ja katse kääntyvät kropan vasemmalle puolelle. Kiekko lentää Voutilaisella yhtä pitkälle tai pidemmälle pään yli heitettynä kuin rysty- tai kämmenheittona.

– Mikä tärkeintä, osaan heittää "upsina" kiekon varmemmin ja tarkemmin haluttuun paikkaan. Toki sivutuuli voi vaikuttaa enemmän tällaiseen heittoon, kun kiekko on pystyssä.

^{Lempiradallaan} Lykynlammella Voutilainen heittää käytännössä kaikki heittonsa "upsina" putteja lukuun ottamatta.

– Ainoastaan tietyistä paikoista saatan tehdä lähestymisheiton rystyllä.

Erikoista Voutilaisen heittämisessä on sekin, että hän heittää "upsia" oikealla kädellä, mutta puttaa vasemmalla kädellä.

– Olen molempikätinen ja kirjoitan vasemmalla kädellä, jolla heitän tarvittaessa myös rystyheitot. Pesäpallossa heitin oikealla kädellä, mistä se jäi tähänkin lajiin. Myös kämmenheittoni tulisi oikealla kädellä.

^{Tohmajärveltä} lähtöisin olevan Voutilaisen urheilu-ura alkoi pesäpallon parissa Tohmajärven Pompussa. Hän pelasi ToPossa miesten suomensarjaa ja pääsi kokeilemaan myös Superpesistä Kiteen Pallossa. Rinnalla kulki salibandyura maalivahtina.

Aiemmin polttolinjassa häärinyt Voutilainen vaihtoi ennen KiPaan menoa koppariksi ja pääsi debytoimaan pääsarjassa yhden ottelun KiPan mestaruuskaudella 2005.

– Se oli erittäin huono peli minulta. Tuurasin loukkaantuneita koppareita. Hallikaudella pelasin SM-lopputurnauksen, jonka myös voitimme.

Kaudella 2006 Voutilainen pelasi 21 runkosarjaottelua KiPan kopparina. Sen jälkeen pesäpalloura jatkui ja päättyi suomensarjassa.

– Viimeisessä ottelussa loukkasin kyynärpääni ja päätin keskittyä enemmän salibandyyn.

^Joensuuhun ammattikorkeakoulun opintojen myötä muuttanut Voutilainen päätyi salibandyssa Lihamyllyn ja Lehmo Ballsin maalille. LeBassa hän torjui ylimmillään 1. divisioonassa ja pääsi käyttämään pesäpallosta tuttua vahvaa heittokättään.

– Siitä oli hyötyä enemmän, kun maalivahdille sai vielä syöttää. Myöhemmin pallo olisi pitänyt saada ensin kiinni, Voutilainen virnistää.

– Polvet olivat kovilla salibandymaalivahtina eivätkä oikein kestäneet sitä lajia. Lisäksi olisi pitänyt elää joukkueiden aikataulujen mukaisesti toisin kuin frisbeegolfissa.

^{Frisbeegolfiin} Voutilainen hurahti 2010-luvun alussa. Kilpatasolla hän on pelannut 11 vuotta.

– Olen tykännyt aina erilaisten esineiden heittämisestä. Kävin tutustumassa lajiin Kirkkopuistossa ja hankin nopeasti omat kiekot.

Hän aloitti frisbeegolfin rystyheitoilla ja kehittyi säännölliseksi "upsien" heittäjäksi vähitellen.

– Sain rystyheittoni niin sekaisin, että "upsi" tuli rinnalle ja se vakiintui lopulta omaksi heitokseni. Olen hionut sitä vuosien saatossa ja tiedän, miten omat kiekkoni käyttäytyvät.

– Päätin, että teen "upsista" niin hyvän, että olen erilainen heittäjä.

^{Nykyään Voutilainen} käy heittämässä vain 1–2 kertaa viikossa. Kotona olevat pienet lapset vaativat oman huomionsa.

– Tällä hetkellä minulla ei ole suuria tavoitteita. Nautin heittämisestä ja kisaamisesta ja yritän treenata vähän ohessa.

Avoimissa SM-kisoissa Voutilainen on yltänyt parhaimmillaan 30–40 parhaan joukkoon. Nykyään hänen menestystoiveensa ovat 40-vuotiaiden sarjassa, jossa hän saavutti viime syksynä Lykynlammella parifrisbeegolfin SM-pronssia.

– Taso nousee nelikymppisissä koko ajan ja olen siellä ratingin perusteella sijan kymmenen tienoilla. Olin kymmenes myös ensimmäisissä 40-vuotiaiden SM-kisoissa.

Tulevana viikonloppuna Pohjois-Karjalan avoimissa Voutilainen tähtää 40-vuotiaiden sarjan voittoon.

– Mukana on monia hyviä heittäjiä, jotka pystyvät voittoon, varsinkin Utran radalla.

Voutilaisella on takavuosilta kaksi voittoa Pohjois-Karjalan avoimista, mutta hän muistuttaa, etteivät kisat olleet silloin niin tasokkaat kuin nykyään.

– Jäin viime vuonna Pohjois-Karjalan avointen pääsarjassa kauas kärjestä, joten olen nyt suosiolla 40-vuotiaiden sarjassa.

^{Frisbeegolfissa} Voutilainen on säästynyt isoilta loukkaantumisilta, vaikka hänen heittotyylinsä on vaativa kädelle.

– Pientä jomotusta ja selkäoireita on ollut. Ne johtuvat lajissa siitä, kun heittäjät eivät pidä riittävästi yllä lihaskuntoa. Lisäksi nikamat voivat mennä välillä vinksalleen, kun ne taittuvat heitossa.

Voutilainen uskoo, että hänen aiemmasta urheilutaustastaan on ollut hyötyä frisbeegolfissa.

– Tämä on tekniikkalaji, joka vaatii motoriikkaa, räjähtävyyttä, strategista pohdintaa ja kiekkojen tuntemista. Varsinkin putissa vaaditaan myös henkistä vahvuutta. Olen itsekin huomannut, että pääkoppa pitäisi saada paremmaksi, jotta suoritus olisi rento.

Voutilainen oli jo salibandymaalivahtina ja KiPan kopparina henkisesti vaativissa paikoissa.

– Näissä kaikissa lajeissa pitäisi pystyä nollaamaan pää ja olla ajattelematta liikaa asioita. Se on ollut minulla välillä ongelmana, Voutilainen myöntää.