play

Pekka Koskela halusi mennä omin jaloin kovaa – perhe ja lapset ovat entisen pikaluistelijan elämässä ykkössijalla

Pekka Koskelan päätyminen pikaluistelun pariin oli hänen mukaansa sattumien summa. LEHTIKUVA / SEPPO SAMULI

Pekka Koskelan päätyminen pikaluistelun pariin oli hänen mukaansa sattumien summa. LEHTIKUVA / SEPPO SAMULI

STT-Lehtikuva

Pekka Koskela on viime vuoden aikana saanut pohtia elämäänsä ja pikaluistelu-uraansa kootessaan yhdessä toimittaja Riku Korkin kanssa tarinansa kirjaksi. Ehkä siksi vastaus haastattelun ensimmäiseen kysymykseen on pitkä ja perusteellinen.

Miksi hän luisteli?

–  Se on sattumien summa, ihan suoraan sanottuna, Koskela aloittaa.

–  Pienenä poikana minulla oli kova halu päästä kovaa pyörällä, luistimilla, hypäten ja juosten. Kaksi vuotta vanhempi isoveli ohjasi siten, että kurmootti nuorempaa. Pohjanmaalla se tarkoittaa, että hän antoi kyytiä vähän leikkimielisestikin, Koskela jatkaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Koskela kertoo kokeilleensa nuorena kaikkia urheilulajeja, joita tarjolla oli. Seinäjoen jääurheilukeskuksessa hän seurasi isoveljeään kaukalosta isolle jäälle, jossa pikkupojan halu päästä kovaa omin jaloin toteutui.

–  Muistan vieläkin tunnepitoisia tilanteita, joissa pääsin kovaa ja näytin pystyvyyttä. Näytin että pärjään muille. Se oli samaa vaihetta, kun oli haasteita koulussa. Se oli tapa näyttää, että pärjään, Koskela kertaa.

"Haasteet koulussa" tarkoittavat kiusaamista, jonka kohteeksi Koskela kertoo joutuneensa.

–  Kisareissuilla porukka tuntui olevan aika mukavaa, ja nuorena kaverit vievät paljon. Tämä jotenkin valikoitui, kun aloin pärjätä. Se oli minulle suoraviivaista, kun paremmuus mitattiin kellolla. Viihdyin siellä jäällä jatkuvasti, ja isäni puhui Aimo Klemetsön minulle valmentajaksi. Olimme erikoinen parivaljakko, meillä oli iso ikäero, mutta hän opetti minut urheiluelämäntyyliin.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

"Enemmän olisin halunnut"

Koskela luisteli useita arvokisamitaleja ja maailmanennätyksen, mutta hänen urastaan jäi vallalle käsitys, että enemmänkin olisi ollut otettavissa, jos luistinten terät olisivat kestäneet. Koskela taisteli pitkään välineongelmien kanssa ja kertoo motivaationsa olleen välillä koetuksella niiden takia.

Silti hän sanoo olevansa sovussa urheilullisen ansioluettelonsa kanssa.

–  Enemmän olisin halunnut, mutta kyllä myös sain paljon. Näitä olen miettinyt paljon viime vuosina. En ole katkeroitunut. Olen ajatellut, että otin ne, mitä saavutin. Olin lähellä monta kertaa, mutta niin se vaan menee. En pysty niihin enää palaamaan. Nyt näin voi sanoa, kun on melkein 40-vuotias, eikä se tarkoita, etteivätkö ne olisi silloin pännineet, Koskela sanoo.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Hän kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että reissaamisen aika hänen elämässään on ohi. Elämänsä tärkeimmäksi asiaksi hän nostaa perheen.

–  Olen tykännyt niin paljon lasten kassa touhuamisesta. Kun kotona on 3- ja 5-vuotiaat, en vaihtaisi sitä mihinkään. Saksastakin tuli valmennuspyyntö kotkasymbolilla, mutta jouduin sanomaan nopeasti, että tiedän touhun ja nyt jätän väliin tällä kertaa, Koskela kertoo.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi