Hauskanpito kavereiden kanssa muuttui henkiinjäämistaisteluksi – Joensuulaisen Mika Piirosen elämä mullistui 20 vuotta sitten

Tämä juttu on julkaistu Karjalaisessa 5.9.2023

Koskaan ei voi tietää, mitä tuleva päivä tuo tullessaan. Tämän sai kokea Kataja Basketin koripalloilija Mika Piironen kaksikymmentä vuotta sitten.

Harmiton hauskanpito kavereiden kanssa muuttui hetkessä joensuulaisen Mika Piirosen henkiinjäämistaisteluksi. Sattui jotain, mitä on edelleen vaikea käsittää.

Rääkkylän Hypönniemessä vesihiihtäjää perässä vetäneen Piirosen ohjaama vene osui veden pinnan alla kiveen karmaisevin seurauksin.

Moottori pomppasi vedestä ylös ja irtosi samalla kiinnityksistään. Käynnissä ollut moottori singahti suoraan Piirosen päähän.

^{Mies muistaa} jälkikäteen vain ajaneensa venettä.

– En muista varsinaista iskuhetkeä enkä matkaa laiturille tapahtuneen jälkeen, 45-vuotias Mika Piironen muistelee saunalautallaan auringon helliessä kasvoja.

Yllättäen Piironen kuitenkin muistaa hämärästi olleensa rannassa nurmikolla puoli-istuvassa asennossa ja yltä päältä veressä.

– Kaikki kaverit olivat aivan paniikissa. Minulla oli tuskainen olo, mutta kipua en tuntenut.

^{Ambulanssi tuli} paikalle varttitunnissa. Piironen ei muista mitään kyydistä keskussairaalaan Joensuuhun, mutta hän on kuullut olleensa jollain tavoin tajuissaan ja kommunikoineensa ensihoitajien kanssa käsimerkeillä.

Onnettomuus oli todella vakava. Hengenvaarallisesti loukkaantunut Piironen siirrettiin Kuopion yliopistolliseen sairaalaan, jossa hänet leikattiin ja vaivutettiin koomaan.

– Minut herätettiin viiden päivän päästä. Jollain tavalla ymmärsin heti, että olen sairaalassa, kun ympärilläni oli lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa.

Myös Mika Piirosen omaiset ja läheiset ystävät olivat läsnä.

– Eräs kaverini osasi selittää minulle arkikielellä, mitä minulle oli käynyt, Piironen muistelee.

Hän sai paljon informaatiota tapahtuneesta, mutta missään kohtaa mies ei itse hätääntynyt. Päinvastoin.

– Olen uskovainen ihminen. Minulla oli koko ajan ylitsevuotava rauha ja varmuus, että elämä jatkuu vielä.

^{Mika Piironen oli} päättänyt, että vielä ei ollut hänen aikansa lähteä. Hän taisteli esimerkillisesti ja toipui parempaan kuntoon päivä päivältä, viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta.

Entisen huippu-urheilijan piti opetella uudestaan puhumaan ja kävelemään. Hän näytti tahdonvoimansa ja pääsi jo vuodessa lähelle nykyistä kuntoaan.

– Oikean käden ja jalan osalta tilanne on aika sama tänäkin päivänä. Hermot eivät ota käskyjä vastaan. Tämän vamman kanssa olen oppinut elämään ja liikkumaan.

Puheen suhteen tilanne on toinen. Piirosen ensimmäiset sanat sairaalavuoteella olivat aivan jotain muuta kuin hän halusi sanoa.

Lopulta oikeat sanat löytyivät, mutta luonnollisesti puheen rytmi on hieman hitaampi kuin ennen onnettomuutta. Piirosen puhe on kuitenkin mennyt vuosien saatossa selvästi parempaan suuntaan.

– Joskus väsyneenä on vaikea tuottaa sanoja nopeasti.

^{Traagista onnettomuutta} Mika Piironen ei ole sulkenut mielestään. Elokuussa 2023 siitä tuli kuluneeksi 20 vuotta.

– Se oli elämääni muuttava hetki, Piironen pohtii asiaa sen suuremmin suurentelematta.

Joskus hän toki haaveilee, millaista olisi pelata koripalloa terveenä.

– Jotta voisin nauttia pelaamisesta samalla tavalla kuin ennen onnettomuutta.

Koripallo tulee joskus myös uniin.

– Todella harvoin pelaan unissani terveenä, enemmänkin vamman jälkeen, Piironen naurahtaa.

Mika Piironen ei sattuneella jossittele eikä uhraa ajatuksia siihen, että jos hän olisi tehnyt sinä päivänä jotain toisin.

Hän nauttii elämästään tässä ja nyt. Kaikesta huolimatta. Suurimman avun hän on saanut ylhäältä.

– Jumala-suhde on varmasti isoin tekijä. Elämäni on nyt paljon parempaa kuin silloin 25-vuotiaana, Piironen vakuuttaa.

^{Keväällä 2017} Mika Piironen valittiin Joensuun kaupunginvaltuustoon kristillisdemokraattien listalta.

– Minua pyydettiin ehdolle, ja aika monelta sain siihen rohkaisua. En ole koskaan ollut kiinnostunut politiikasta ja siitä, mitä se on.

Vielä vuosienkin jälkeen Piironen myöntää, että valtuustokäytännöt ovat hänelle yhä hieman vieraita. Piirosen vahvuus löytyy muualta.

– Olen luontevimmillani, kun pääsen keskustelemaan ihmisten kanssa, Piironen toteaa.

Politiikassa riitelevät asiat, ja joskus näyttää siltä, että valtakunnan tasolla myös henkilöt.

– Onneksi täällä kuntatasolla ollaan sulassa sovussa, ja jokainen edustaja ja puolue haluavat vain kaupungin parasta.

Alati elämänmyönteistä Mika Piirosta ei saa napit vastakkain kenenkään kanssa. Jo pelkkä ajatus tuntuu mahdottomalta.

– En oikein pysty kritisoimaan asioita, se on minulle kovin hankalaa. Piironen myöntää.

^{Eläkeläisen paperit} Piironen muistelee saaneensa onnettomuusvuoden lopussa.

Tekemistä riittää, ja hän on monessa mukana. Piironen on tuttu näky vuokrattavana olevalla oikein viihtyisällä saunalautallaan.

– Rakensimme tämän 2010-luvun alussa isolla porukalla.

Muuten päivät täyttävät hengelliset asiat. Piironen oli uskossa jo ennen onnettomuutta, mutta tapahtuman jälkeen usko syveni merkittävästi.

Raamattu on tullut entistäkin tutummaksi ja ohjenuoraksi Piiroselle. Viimeisen kolmen vuoden aikana hän on koettanut muuttaa asennettaan arkipäivän asioihin ja elämään ylipäätään.

Piirosen ohjenuorana toimii Paavalin kirjeet.

– Paavali kirjoittaa, että kiittäkää joka tilassa, vaikka tulisi menetyksiä, sairauksia tai kuolemaa. Jumala on kuitenkin kiitoksemme arvoinen ja hän lupaa silti auttaa vaikeuksien keskellä, Piironen muistuttaa.

Mies on sisäistänyt oppeja omaan elämäänsä.

– Vielä kolme vuotta sitten stressasin liikaa asioita. Tai jos eteen tuli yllättäviä ikäviä juttuja. Nyt ei tunnu oikein missään, Piironen naurahtaa hersyvästi.

^{Urheilu on} ja pysyy osana Piirosen arkea jatkossakin.

Uintiharrastusta Piironen kokeili joitain vuosia sitten vakavasti. Hänen vammaluokkansa meni valitettavasti siinä rajoilla, että vain toista puolta kehostaan käyttävä joensuulainen joutui antamaan molemmilta puolilta kauhoville kilpakumppaneille liikaa tasoitusta.

Uinti jäi kilpailumielessä, mutta ei se ollut ainoa syy innon hiipumiseen.

– Olin joukkueurheilija, jonka piti reagoida kentällä alati tapahtuviin asioihin. Pelissä kilpailtiin fyysisesti ja taidollisesti mies vastaan mies, joukkue vastaan joukkue, Piironen alustaa.

Hän korostaa pitävänsä uinnista todella paljon.

– Lajissa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta samanlaisena toistuva uintiharjoittelu alkoi maistua vähän puulta, Piironen miettii ja kiittelee Joensuun Uimaseuran väkeä.

Intohimo koripalloa kohtaan ei ole hiipunut, vaikka oma heittely ja pallon pomputtelu ovat jääneet vähemmälle.

– Seuraan Katajan otteita tiivisti sekä tietysti NBA:ta ja arvokisoissa olen käynyt Bilbaon MM-kisoissa 2014, Montpellierin EM-kisoissa 2015 ja Prahan EM-kisoissa viime syksynä.

^{Arkipäivän askareissa} Mika Piironen pärjää oikein hyvin yksin.

– Pukeutuessa puen aina halvaantuneen puolen ensin, Piironen mallaa.

Hän osaa muun muassa sitoa kengännauhansa pelkällä vasemmalla kädellä.

– Joku fyssari tai hoitaja sen minulle aikoinaan näytti. Ei siinä pitkään mennyt opetellessa, kun tekniikan sain selville.

Kotona Piirosella on liukuesteet lautasten alla ja muuta pientä, mikä auttaa miestä arjessa.

– Jos on joku juttu, jossa tarvitaan kahta kättä, niin pitää pyytää kavereilta apua.

Piironen on kiitollinen siitä, että vammasta huolimatta hän pystyy itsenäiseen elämään.

– Kyllä se sulattelua ja totuttelua vaatisi, jos joutuisin olemaan muiden auttamana koko ajan, hän myöntää.

^{Positiivisempaa ihmistä} on vaikea löytää, sillä Mika Piirosen kasvoilla loistaa aina leveä hymy.

Voisi helposti kuvitella, että se kertoo hänen omasta onnellisuudestaan. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertainen.

– Olen onnellinen silloin, kun pystyn tuottamaan muille hyvää mieltä. Minulle tulee kiitollinen olo, kun saan tavata ihmisiä ja huomata, että kohtaamisilla on toisille väliä, Piironen myhäilee.

Elämästään nauttiva mies tekee ja toteuttaa haluamiaan asioita, jos ne eivät sodi Raamatun sanaa vastaan.

– Olen sinut itseni kanssa ja oikein onnellinen. Toki sanoin juuri äskettäin ystäville, että haluaisin haluta enemmän.

Mahdollisten töiden suhteen kaksi aluetta kiinnostaa ylitse muiden.

– Jos eteen tarjoutuu töitä urheilun tai seurakunnan parista, niin miksipä ei.

Poikamiehenä asustavan Piirosen haaveissa on yhä perheen perustaminen jossain vaiheessa. Joskaan se ei ole mikään itsetarkoitus.

– Minulla on kaikki hyvin näinkin. Asiat tapahtuvat, jos ovat tapahtuakseen, Piironen toteaa.

Voisiko sen paremmin sanoa. Hänelle asioita on tapahtunut, mutta kaikella lienee tarkoituksensa.