play

Tanskalaisvoimistelija otti rohkean loikan ja tuli vuodeksi Espooseen tavoittelemaan unelmaansa – Olivia Jensen kuroi kovalla harjoittelulla kokeneempien joukkuevoimistelijoiden etumatkaa ja on mukana OVO Teamin MM-kisatusinassa

Olarin Voimistelijoiden (OVO) joukkue harjoituksissa Espoossa. Lehtikuva / Emmi Korhonen

Olarin Voimistelijoiden (OVO) joukkue harjoituksissa Espoossa. Lehtikuva / Emmi Korhonen

STT-Lehtikuva

Olarin Voimistelijoiden kannustusjoukoissa kuuluu viikonloppuna tanskalaisiakin hurraa-huutoja, kun espoolainen OVO Team astelee lavalle joukkuevoimistelun MM-kisoissa Helsingissä. Olarilaisilla on ollut vuoden verran riveissään tanskalaisvoimistelija Olivia Jensen, ja hänen perheensä haluaa nähdä, millaiseen huipennukseen tyttären vuosi päättyy.

–  Minun pitää hankkia heille kaikenlaista OVO-rekvisiittaa, Jensen ennakoi STT:n haastattelussa vanhempiensa ja sisarensa Suomen-vierailua.

Lokakuussa 20 vuotta täyttäneen Jensenin intoa ei himmennä, että hän on MM-kisoissa varavoimistelijana. OVO Teamin joukkueeseen kuuluu tusina voimistelijaa, joista kahdeksan kilpailee MM-areenalla.

–  Tiesin jo tänne tullessani, ettei minulla ole varmaa paikkaa joukkueessa. Joukkuevoimistelu on Tanskassa todella pieni laji, mutta halusin lähteä Suomeen tavoittelemaan unelmaani, Jensen kertoi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Jensen oli Suomessa katsomassa edellisiä Helsingissä järjestettyjä joukkuevoimistelun MM-kisoja vuonna 2017.

–  Oli mahtavaa nähdä, miten kotiyleisö reagoi suomalaisjoukkueisiin, kun ne tulivat lavalle. Odotan kovasti MM-kisakokemusta, koska pelkäsin, että korona estää kisat kokonaan, Jensen sanoi.

Alun perin kisojen piti olla Italiassa, mutta koronan takia ne siirtyivät Suomeen.

Muiden etumatka piti kuroa umpeen

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Olarilaisten pitkäaikainen valmentaja Anneli Laine-Näätänen kehuu lämpimästi Jensenin sitoutumista kehittymiseensä. Jensenin loikka tuntemattomaan muistuttaa valmentajaa omasta junioriajasta, sillä hän lähti 15-vuotiaana Kotkasta Helsinkiin urheilulukioon kehittyäkseen rytmisen voimistelussa.

–  Kannustan kaikkia etsimään omaa intohimoaan, Laine-Näätänen sanoi.

Jensenin ohella OVO Teamin nykyjoukkueessa on muitakin pitkämatkalaisia: Vaasasta pääkaupunkiseudulle muuttanut Andrea Edman ja Kotkasta saapunut Helmi Härkönen.

Tanskalaisvoimistelija on ottanut vuoden aikana valtavia harppauksia taidossa, liikkuvuudessa ja kestävyydessä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

–  Tanskassa joukkueella ei ollut näin vaikeita liikkeitä ja osia, mitä me teemme. Olivia on joutunut harjoittelemaan uusia osia ja oppinut ne kaikki, Laine-Näätänen sanoi.

Muiden etumatkan kurominen on vaatinut Jenseniltä lukemattomia lisätunteja joukkueharjoittelun päälle.

–  Alkuun olin todella väsynyt harjoitusten jälkeen, ja vapaa-aika meni palautumiseen, Jensen kuvasi kuormitusta.

Hän on keskittynyt palautumiseen muun muassa painottamalla lepoa ja ravintoa. Voimistelijat raportoivat valmentajille muun muassa nukkumisestaan, ja oikea ravinto on merkittävä tekijä elimistön palautumisessa. Tyhjillä kaloreilla elimistö ei toimi.

–  Olen opetellut kokkaamaan, mikä on ollut mukavaa, Jensen hymyili.

Perheessä asuminen helpottaa koti-ikävää

Huippu-urheilussa on tutumpaa, että suomalaiset sulkapalloilijat tai jalkapalloilijat lähtevät Tanskaan kehittymään vahvaan lajikulttuuriin tai kovemman tason seuroihin. Harvinaisempaa on, että urheilija päätyy Tanskasta Suomeen. Mikä sai Olivia Jensenin jättämään perheensä ja muuttamaan vuosi sitten Espooseen?

–  Anneli oli tehnyt ohjelman meidän joukkueellemme Tanskassa. Kävin täällä vuonna 2019 harjoittelemassa Annelin kanssa, koska halusin kokeilla, voisinko tulla Suomeen. Se käynti avasi silmäni, ja tiesin, että haluan kokeilla siipiäni yhdessä maailman parhaista joukkueista, Jensen kertoi.

Tanskassa voimistelu painottuu Jensenin mukaan TeamGymiin ja akrobatiavoimisteluun, mutta Suomessa lajikulttuuri on monipuolisempi. Pelkästään Olarin Voimistelijoissa on tuplasti niin paljon voimistelijoita kuin Tanskassa.

–  Vanhempani pyörittävät kotikunnassani Sorössä voimisteluseuraa. Olen voimistellut niin kauan kuin muistan, Jensen kertoi.

Vajaan 8  000 asukkaan kunnasta Espooseen muuttaminen oli Jensenille valtava muutos, sillä aiemmin elämä pyöri tiiviisti perheen parissa. Koti-ikävää on kuitenkin lievittänyt se, että hän asuu Espoon Kilossa tanskalais-suomalaisessa perheessä ja voi välillä puhua äidinkieltään.

Tanskassa Jensen pyöräili kaikkialle, joten Kilosta on ollut hyvä pyöräillä kuusi kilometriä harjoituksiin Tapiolan urheilupuistoon.

–  Pyöräily on hyvä alkuverryttely ennen harjoituksia, Jensen nauroi, mutta myönsi, että talvella hän käytti joskus bussiakin.

Koronaviruspandemian takia OVO Team pysytteli kevättalvella omassa koronakuplassaan, ja siksi pääkaupunkiseutuun ja Suomeen tutustuminen jäi Jenseniltä vähiin. Vasta viime kuukausina hän on sentään ehtinyt käymään museoissa tai samoilemaan Nuuksion luontoon.

Spagaatti ja voimisteluasut innostivat

Pohja isolle elämänmuutokselle rakentui vuonna 2012 Barcelonassa. Jensen kertoi voimistelumaailmansa mullistuneen, kun hän pääsi pikkujuniorina ensi kertaa ulkomaille kilpailemaan rytmisessä voimistelussa.

–  Näin siellä voimistelijoita istumassa spagaatissa ihan rennosti. Lisäksi kaikilla oli hienot voimisteluasut, ja se innosti, Jensen muisteli.

Joukkuevoimisteluun hän tutustui Youtubessa.

–  Katselin sieltä monia OVO:n vanhoja ohjelmia. Olen nähnyt monet ohjelmista pariinkymmeneen kertaan.

Joukkuevoimistelun ensimmäiset MM-kisat järjestettiin vuonna 2000 Helsingissä, ja jyväskyläläinen Campuksen Koonto jäi historiaan ensimmäisinä maailmanmestareina.

–  Tuntuu, että olen täällä joukkuevoimistelun juurilla. On ollut innostavaa katsoa myös OVO:n juniorien harjoittelua. He tekevät samoja liikkeitä kuin mitä me teemme ja kehittyvät nopeasti, Jensen ennakoi lajin evoluution jatkoa.

Suomessa vahvempi sitoutuminen

Jensen kertoi, että Tanskassa vanhemmat suhtautuvat lastensa harrastuksiin hyvin eri tavalla kuin Suomessa. Jos lapsi ei viihdykään vaikka voimistelusalilla, harrastus jää lyhytaikaiseksi, ja lajia voi vaihtaa lennosta. Olarin Voimistelijoissa toiminta on hänen mielestään pitkäjänteisempää jo harrastustasolla.

Kilpailujoukkueidenkin kokoaminen on Tanskassa vaikeaa harrastajien vähyyden takia.

–  Tanskaan on vaikea saada parhaat yhdistävää maajoukkuetta, koska seurat pitävät kiinni omista voimistelijoistaan. Seuroissa voimistelijat eivät taasen riitä, Jensen kertoi.

Suomessa voimistelijoita riittää useaan huippujoukkueeseen. OVO Teamin parhaat joukkueet harjoittelevat jo ammattimaisesti, usein opintojen ohessa. Viikkotuntimäärät voivat nousta 30–35 tuntiin, mutta kevyinä viikkoina salilla vietetään 15 tuntia viikossa.

–  Harjoittelun rytmityksellä pyritään siihen, että kehitys tulee. Mieluummin kuitenkin harjoitellaan maailmassa eniten eikä vähiten, Laine-Näätänen naurahti.

Ammattimaisuus teki vaikutuksen

Jensen on tyytyväinen, että uskalsi tavoitella Suomessa voimistelullista unelmaansa, vaikka perhekeskeisen nuoren naisen turvaverkko oheni. Videopuhelut kotiin ovat olleet tarpeen, mutta Olarissakin on saanut tukea.

–  Valmentaja ei toki korvaa vanhempia, vaikka voi olla turvallinen aikuinen, Laine-Näätänen korosti.

Päävalmentaja arvioi, että Jensen joutui fyysisen harjoittelun lisäksi psyykkisesti koville tullessaan joukkueeseen, joka on todella taitava.

–  Muut ovat harjoitelleet liikkeitä jopa kymmenen vuotta ja nousseet juniorijoukkueesta naisten joukkueeseen. Olen oppinut paljon siitä, miten voin kehittyä. Täällä esimerkiksi kaikki lämmittelynkin liikkeet ovat tarkkaan harkittuja, Jensen valotti.

Vuotta on värittänyt kilpailujen karsiutuminen kalenterista pandemian takia. Lokakuun lopussa joukkueen oli määrä kilpailla maailmancupissa Australiassa, mutta matka peruuntui.

–  Koronasta huolimatta olemme pystyneet harjoittelemaan koko ajan, Jensen kertoi.

Asiaa auttaa, että Olarin Voimistelijoilla on omia tiloja Tapiolan lisäksi Kilossa.

Vuoden projekti päättyy joulukuussa

Olivia Jensenin Suomi-vuosi päättyy joulukuussa, sillä hänen on aika aloittaa opiskeleminen.

–  Menen sisäoppilaitokseen, jossa voin myös voimistella. Ehkä voimistelen vähän rennommin kuin nyt vuoden aikana, sillä tämä tahti on kropalle aika kovaa.

–  Ehkä tulevaisuudessa voin valmentaa tai toimia tuomarina, Jensen kertoi tulevaisuuden haaveistaan.

Alkuun hänen suunnitelmansa oli olla Suomessa puoli vuotta, mutta se venyi vuodeksi, koska hän halusi etsiä rajojaan.

–  Kun tulin tänne, oli selvää, että muut ovat minua parempia. Halusin silti käyttää vahvuuksiani, ja nyt tuntuu siltä, että olen osa joukkuetta. Joulukuussa voi tuntua rankalta lähteä, mutta parempi lopettaa huipulla, Jensen valotti.

uusimmat

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta

LÄHETÄ KUVA TAI VIDEO

Näitkö jotain mielenkiintoista? Lähetä kuva! Voit lähettää Karjalaiselle uutiskuvien ja - videoiden lisäksi ajankohtaisia kuvia, jotka ovat hienoja, mielenkiintoisia, hauskoja tai kertovat erikoisista asioista.

phone

Toimitus, uutisvihjeet:

010 230 8110

email

toimitus@karjalainen.fi