play

Tuubistin onni löytyi Joensuusta

Toimitus

Ensi olivat rummut ja sitten käyrätorvi. Lopullinen kolahdus ja löytö tapahtui 14-vuotiaana. Ari Varpulan soitin olisi jatkossa tuuba.

Hohdokkaan kolahduksen rinnalla soitinvalintaan vaikutti se, että Varpulan soittokunnassa Lahdessa ei ollut tuubistia. Lahdesta Varpulan tie vei tuuban kera Helsinkiin Sibelius-Akatemiaan.

Niihin aikoihin tuubistit olivat Suomen maassa harvassa. Vähintäänkin freelancerina Varpulalla olisi töitä ollut luultavasti Helsingissäkin.

Mutta työtarjous tuli Joensuusta ja kaupunginorkesterista. Varpula läksi Joensuuhun. Kokeilumielessä vain.

Kun Varpula 90-luvulla tuli Joensuuhun, hänellä oli helsinkiläistyneenä pääkaupunkikeskeiset ajatukset – kaikki merkittävä oli Helsingissä.
Pikkukaupungissa asuminen tuntui aluksi vieraalta. Yllättävän nopeasti elo alkoi kuitenkin rullata. Varpula tutustui soittajakavereihin ja ihastui paikalliseen elämäntyyliin. Hän huomasi viihtyvänsä paremmin kuin hyvin.

– Tuntui oudolta ja hyvältä, kun kaupassa tuntemattomat rupesivat puhumaan minulle. Joensuu kolahti minuun.

Muualla asuvat kaverit ovat kyselleet, mikä on saanut Varpulan asettumaan Joensuuhun. Varpula huokaa. Hän voisi puhua aiheesta pitkään. Lyhykäisyydessään sanottuna hän arvostaa erityisesti luontoa, asumisen ja harrastamisen mahdollisuuksia sekä pientä orkesteria.
Varpulaa viehättää myös mahdollisuus nuottien kirjoittamiseen ja pienet kokoonpanot orkesterin sisällä.

– Jos olisin opintojeni jälkeen jäänyt Helsinkiin, minulla olisi korkeintaan kaksio tai kolmio — en asuisi omakotitalossa eikä minulla olisi varaa rakentaa kesämökkiä, Varpula miettii.

Varpula ei aluksi Joensuussa soittamisestaan ja asumisestaan juuri leveillyt helsinkiläisille tuttavilleen. Nyt sitä ei enää voi välttää.