Sunnuntai, 21.10.2018 
Ursula
Musiikki

Unelmaa ja alkuvoimaa

  • Karjalainen

Trumpettifinaalin säestänyt Jyväskylä Sinfonia esiintyi sulokkaalla ja viihdyttävällä ohjelmistollaan Lieksan kesäillassa. Arkaaista alku- ja vaskivoimaa konserttiin puhkui Kalevi Ahon uutuuskonsertto käyrätorvelle.

 

Johtaja Tibor Boganyi, solistina Annu Salminen, käyrätorvi

 

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Jyväskyläläisten kappalevalinnat osuivat vuodenaikaan ja tunnelmaan nähden napakymppiin. Keskiviikon finaalissa oli kuultu metsäisen vehreää Siegfried-idylliä, nyt nautittiin Kesäyön unelmasta ja ”italialialaisen” sinfonian viuhuvasta Saltarellosta. Käyrätorvikonserton villit ja muinaiset sävyt sopivat nekin erinomaisesti erämaakaupungin liepeille - ja tietysti itse soolosoitin paraatipaikalle.

Ahon konsertto alkoi voimaisan matalalla soinnulla, kuin purkauksella. Yllättäen Annu Salmisen käyrätorvi soikin etäältä; se kuului suljetun oven takaa. Siinä oli omaa mystistä huutoaan. Orkesteri eteni matalin sävyin, käyrätorvi nostatteli uhoisaa vimmaa.

Syttyi energistä etenemistä. Niin ikään rytmiikka tiheni, paikoin jopa kiihkeäksi. Musiikissa kuului myös itäistä sävelkieltä, utuisen eksoottisin sävyin, ikiaikaisin häivein. Myöhemmin pystyi aistimaan pohjoistakin valoa ja jopa hetkisen pastoraalia.

Konserton koreografiassa oli käyrätorvisolistilla seitsemän eri soittoasemaa: oven takana ja edessä, orkesterin likeltä ja keskeltä sekä sama toiselle sivustalle. Teoksen shamanistiseen luonteeseen tuo myyttinen luku tietysti sopi.

Soolosoittimelle oli kirjoitettu tietoisen epäpuhtaita intervalleja, jotka toivat virkistävää lisää kuulokuvaan. Kadenssissa käyrätorvi liikkui pienin askelin, suurissa hypyissä säästeltiin. Nopeita juoksutuksia ei konsertossa juurikaan kuultu. Salminen aina väliin sulki tai tukki saundiaan, tarkasti ja tarkoituksellisesti. Kun loppuun luotiin staattinen pohja, sai käyrätorvi hivuttautua ylös korkeuksiin. Käyrätorvikonserttoa saattoi pitää kuunteluelämyksenä.

Jyväskylä Sinfonian pirteä ja iloinen Mendelssohn-soitto oli pääpiirteissään vastustamatonta. Jouset tekivät erityisen vaikutuksen tarkalla mutta rullaavalla soitollaan. Kesäyön unelmaan säihkyi sadun tuntua, neljännen sinfonian päätösosan sutjakka Saltarello toi hymyn huulille sekä soittajille että yleisölle. Kapellimestari Tibor Boganyi eläytyi energisesti ja innosti orkesteriaan.