play

Yrjö-palkittu sähköisti tunnelman

Jyri Ojala

Mia Simanainen & Ahava
Ketola Rewired
Kerubin Salissa 27.10.2012

Suomalaisen jazzmusiikin suurin kunnianosoitus Yrjö-palkinto luovutettiin rumpali Markus Ketolalle lauantain juhlallisuuksin. Musiikin tohtori Ketola tunnetaan muun muassa UMO: sta ja crossover-yhtyeistään. Monipuolinen ja ansioitunut jazzmuusikko sekä säveltäjä.
Juhlakonsertin aloitti laulaja Mia Simanainen Ahava-yhtyeensä kera. Kuultiin uutta materiaalia. Erityisesti Helvi Juvosen runot sointuivat Simanaisen suulle.
Aloituskappaleen sanat olivat kuin suomijazzin kansallishymnistä: ”Puuvilla-lanka on kestävää, kestävää verkkoa kutoa... jotakin syntyi: ei kalaverkkoa, riippumatto”. Siinäpä sinivalkoista bluesia, puuvillapellot ja kaskimaat sulassa sovussa. Musiikissakin yhdistyi musta multa ja ensilumen raikkaus.
Lumottu kevät sujui hieman syvempänä ja soinnullisempana. Oli myös elokuvallisuutta ja kuulaan kirpeää ahavaa. Rumpali Mikko Hassinen hämmästytti soolontukemistaidoillaan. Parasta muusikon vaistoa.
Simanaisen sujuvaa tavulaulua kuultiin Sonny Heinilän alttohuilun sävyttämänä. Metsä palaa sai myös pianisti Kari Ikosen kipinöimään.
Arkaaista alitajuntaa koettiin konsertin kansanmusiikkivaikutteisessa erikoisuudessa. Psalmilauluihin pohjannut Vihaa suurempaa taas soi voimaisaa fuusiota. Tymäkkä ja tyylikäs basso oli Ville Herralan hallussa.
Ahavan ilta päättyi sulavasti soljuvaan jazzvalssiin.

Vuoden Yrjö palkitsi yleisön huikealla Rewired-yhtyeellään. Ketola kavereineen kertaheitolla sähköistivät Kerubin tunnelman, konkreettisesti ja kuvaannollisesti.
Kokoonpanossa esiintyivät Tuomo Dahlblom, sähkökitara, Joonatan Rautio, tenorisaksofoni ja syntetisaattori, Markus Ketola, rummut ja elektroniikka, Juho Kivivuori, sähköbasso sekä Arttu Takalo, vibrafoni ja elektroniikka.
Alun Showdown oli silkkaa nostatusta. Kaikki tiukassa otteessa ja balanssissa. Esimerkiksi Dahlblom teki selvää jälkeä. Fanitettavaa fuusiojazzia.
Tovi myöhemmin kuultiin Herbie Hancock/Bill Laswell-tyylistä futurismia, koettiin siis paluu tulevaisuuteen. Laahaavaa ja raskasta koneistusta, tummia sävyjä. Yöllisiä näkyjä, ja neo-nocturnoja.
Lighter than feather kohotti tempon. Ketola vyörytti parhaita fillejään. Takalo taituroi.
Raution tenorisoolo konsertin loppupuolella tulee jäämään mieleen. Se oli kokemus. Harva maailmantähti olisi pysynyt perässä. Hakkaa päälle.
Jyri Ojala