Tiistai, 23.10.2018 
Severi
Musiikki

Kootaan, kokeillaan, kehitellään omaksi

  • Karjalainen
Rokumentti-festivaalin keskiviikon klubivieraana konsertoi kulttimaineinen XL-yhtye.

Kunnianhimoisesti kokeilevaa ja eri tyylejä yhdistävää musiikkia on usein kuvailtu elokuvalliseksi.

Kyseessä oli myös paluukeikka; yhtye lopetti aktiivisen toimintansa vuosia sitten. Suuren paluu koettiin sopivasti 20-vuotisjuhlan kunniaksi.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Alussa oli Dj Bunuel, sitten soi cd. Perushäröilevän äänikollaasin seasta erottui esimerkiksi tervehdys willkommen, kehoitus unohda aika sekä lopputoisto ”it’s surrealistic”.

Arttu Takalon vibrafoni kehitteli tavaramerkkityyliinsä kauniin ja herkistävän kudelman. Bunuelin puolelta kuultiin jousisointeja. Jarmo Saari kaiutti kitaraansa tyylikkäästi. Tuure Kosken ja Tomi Salesvuon komppikaksikko kyyditti ryhdikästä kokonaisuutta.

Pohjalla-hitti iski luihin ja ytimiin - niin kuin ennenkin. Myös seuranneet 6/4 ja Kärlekstörst osoittivat XL: n visionaarisen musiikin kestäneen hyvin aikaa.

Uutta verta virtasi tymäkän funkin ja rouhean rockabillyn sielukkaana sekasikiönä. Oiva osoitus XL-viisikon komeasta tavasta yhdistää eri tyylit onnistuneesti.

Kootaan, kokeillaan, kehitellään omaksi. Yhdistellään eri tunnetiloja ja musiikin tehoja. Siitä syntyy suurta.

Harvinaisempaa saundimaailmaa koettiin Saaren vinguttaessa thereminia. Venäläisen Léon Thereminin (Lev Termen) vuonna 1919 keksimä elektroninen soitin on jo siinä erikoinen, että sitä soitetaan ilman fyysistä kosketusta. Sangen surrealistista.

Ja Dj Bunuelkin oli taustoineen kuin mikäkin maailmanlopun Spooky - ei pööhkömpää.

Nocturne I ja II soivat sadun- tai unenomaista kansallisromantiikkaa. Mollivoittoisilla soinnuilla ja melodioilla luotiin aidosti koskettavia kesäyötunnelmia. Toki mukana oli modernia aatosta.

Upea The Palace of the Great Vizir of Angst kuulutti mieleenpainuvaa mielikuvituksellisuuttaan.

Aivan lopuksi äityi Bunuel uhoamaan megafonillaan. Valo Virtasen valot loistivat.