Maanantai, 23.7.2018 
Olga, Oili
Kotimaa

Tutkijat todistivat: Lapissa kasvoi puita viime jääkauden keskellä

  • Karjalainen

Tuore tutkimus osoittaa, että viimeisimmän jääkauden keskellä olleen lämpöjakson aikana 30 000–50 000 vuotta sitten Suomen Lapissa kasvoi koivu- ja havumetsää.

Pohjoiset alueet paljastavat ilmasto- ja kasvillisuushistoriaansa vähitellen. Yhtenä ongelmana tutkijoilla on ollut, että koskemattomat maaperän orgaanisten aineiden kerrostumat varsinkin viimeisimmän jääkauden keskellä olleelta lämpökaudelta ovat harvassa.

– Jäätiköt kuluttavat alustaansa tehokkaasti ja hävittävät vanhoja kerrostumia, mutta Lappi on kuitenkin tässä mielessä poikkeuksellinen. Lapista voi löytää vanhoja jäättöminä aikoina syntyneitä kerrostumia moreenikerrostumien alta ja välistä. Näitä on 2000-luvulla tutkittu kohtalaisen paljon viimeisten jää- ja lämpökausien kerrostumisvaiheiden selvittämiseksi hyödyntäen uusinta OSL-ajoitustekniikkaa. Kerrostumat koostuvat vallitsevasti lajittuneesta mineraaliaineksesta eli siltistä ja hiekasta, joihin tuo ajoitustekniikka soveltuu, kertoo tutkimusprofessori Pertti Sarala Geologian tutkimuskeskuksesta.

Eloperäistä eli orgaanista ainesta kerrostumista löytyy harvoin tai sen määrä on vähäinen. Orgaanista ainesta tarvitaan kuitenkin jäättömien lämpökausien kasvillisuuden esiintymisen ja kehityshistorian selvittämiseksi. Sopiva tutkimuskohde löytyi kuitenkin Suomen Lapista Inarista, jossa Kaarreojan varrelta Lemmenjoelta löytyi kullankaivuun yhteydessä maaperästä yli kahden metrin syvyydestä puun kappaleita sisältävä turvekerrostuma.

Havainnosta ilmoitettiin Geologian tutkimuskeskukseen, jossa Sarala kiinnostui kerrostuman tarkemmasta tutkimisesta. Hän otti yhteyttä Minna Välirantaan Helsingin yliopistosta ja Tiina Eskolaan Oulun yliopistosta kerrostuman kasvillisuusindikaation tutkimiseksi. Lopulta tutkimus toteutettiin GTK:n, Helsingin, Oulun ja Vilnan yliopistojen yhteistyönä.

– Tällaisten hyvin säilyneiden orgaanisten kerrostumien löytyminen pohjoisilta alueilta on todella harvinaista ja usein sattumasta kiinni. Monipuolisen mikro- ja makrofossiilisisällön perusteella kerrostumista on parhaimmillaan selvitettävissä koko lämpökauden kasvillisuuden kehityshistoria, yliopistotutkija Minna Väliranta kertoo.

Sedimenttien ja turpeen sekä puunkappaleiden ikämäärityksien perusteella Kaarreojan kerrostuma sijoittuu viimeisen jääkauden keskivaiheille, Keski-Veikseliksi nimettyyn lämpimämpään ajanjaksoon. Kerrostumasta löydettyjen kasvinosien ja siitepölyjen perusteella tutkijat havaitsivat, että keskelle jääkautta on ollut kohtalaisen pitkä jäätön ajanjakso, jolloin on kasvanut koivujen lisäksi myös havupuita aina pohjoisinta Lappia myöten.

Noin 30 000–50 000 vuotta sitten maisema ei siis ollutkaan puutonta tundraa, kuten aiemmin on ajateltu, Minna Väliranta summaa.

Valtapuuna pohjoisessa Fennoskandiassa oli nyt tutkitulla ajanjaksolla siitepölynäytteiden perusteella koivu. Männyn siitepölyn osuus näytteissä on alle kymmenen prosenttia. Vielä pienempiä määriä on leppää tai enemmän lämpöä vaativia tammea ja jalavaa, joiden siitepölyn on ajateltu olevan kaukokulkeutuman ansiota.

Näytteissä oli myös jonkin verran kuusta.

– On vaikea sanoa, miksi kuusen siitepölyjä ei ole enempää. Myös holoseenin eli tämän nykyisen lämpökauden alkuvaiheissa noin 11 000 vuotta sitten oli ensin hyvin vähän kuusta. Se alkoi yleistyä vasta tuhansia vuosia sen jälkeen, kun koivu ja mänty olivat uudelleen levittäytyneet Suomeen, toteaa Minna Väliranta.

Uusi havainto vahvistaa käsityksiä ilmaston nopeasta luontaisesta vaihtelusta ja antaa arvokasta uutta tietoa kasvillisuuden ja puuston leviämisestä jäästä vapautuneille alueille myös jääkausiaikojen jäättömien välivaiheiden aikana. Tulokset ovat hyödynnettävissä nykyisessä ja tulevassakin ilmastonvaihtelujen vaikutuksen arvioinnissa esimerkiksi arktisten alueiden kasvillisuuden kehityksessä.

– Tulokset tukevat viime vuosina vahvistunutta käsitystä jääkausien sisäisestä vaihtelevasta ilmastosta ja jäätiköitymissyklien suhteellisen lyhyestä kestosta sekä jäätiköiden nopeasta kasvamisesta ja sulamisesta, Pertti Sarala sanoo.