Torstai, 23.11.2017 
Ismo
Kotimaa

Kommentti: Kunpa inhimillisyyskin jäisi henkiin

  • Anna Sievälä
  • Marko Puumalainen
Suomen Unicefin pääsihteerin Marja-Riitta Ketolan mukaan maailmassa on käynnissä pahin humanitaarinen kriisi toisen maailmansodan jälkeen. Suomen Unicefin pääsihteerin Marja-Riitta Ketolan mukaan maailmassa on käynnissä pahin humanitaarinen kriisi toisen maailmansodan jälkeen.

Maailmassa on käynnissä pahin humanitaarinen kriisi toisen maailmansodan jälkeen, ja jos nyt ei toimita, ihmisiä alkaa kuolla nälkään.

Näin totesi YK:n humanitaarisen hätäavun koordinaattori Stephen O’Brien maaliskuussa. Kommentti on YK:n kielenkäytössä raju, kuten Joensuussa torstaina vieraillut Suomen Unicefin pääsihteeri Marja-Riitta Ketola sanoi.

Viestin jyrkkyys kertoo jotain tilanteen vakavuudesta.

Kommentista on kulunut nyt kuusi viikkoa, ja nälkäkriisi kuivuudesta ja konflikteista kärsivissä maissa pahenee. Osaan Etelä-Sudanista on jo julistettu nälänhätä, ja tilanne on vaikea myös Somaliassa, Nigeriassa ja Jemenissä.

Itä-Afrikassa kuivuus koettelee laajemminkin, ja O’Brien sanoi maaliskuussa, että nyt käynnissä olevan humanitaarisen kriisin hoitamiseen pitäisi saada kerättyä heinäkuun loppuun mennessä 4,4 miljardia euroa.

Kuvia nälkään kuolevista lapsista ei pidä jäädä odottelemaan, O’Brien painotti.

Rahankeruu kriisin hoitoon on pahasti kesken, ja kuvia nälkään kuolevista lapsista näkyy jo. Esimerkiksi YK:n Maailman ruokaohjelma WFP, joka on maailman suurin hätäaputarvikkeiden toimittaja, on saanut kerättyä vasta hieman yli viidenneksen nälkäkriisin hoitamiseen tarvittavasta summasta.

Varsinainen nälänhätä julistetaan vasta, kun vähintään viidennes kotitalouksista kärsii äärimmäisestä ruokapulasta, akuutisti aliravittuja on 30 prosenttia alle 5-vuotiaista ja päivässä nälkään kuolee vähintään kaksi aikuista tai neljä lasta 10 000 ihmistä kohti.

Tämän tekstin lukemiseen kuluvana aikanakin ihmisiä ehtii kuolla nälkään.

Kävin vajaa kuukausi sitten Keniassa, joka on yksi kuivuudesta kärsivistä maista.

Se on tuonut nälkäkriisin seuraamisen uudella tavalla lähelle.

Joku kysyy, miksi meidän pitäisi auttaa kaukana Afrikassa olevia ihmisiä. Joku varmaan kysyi 70 vuotta sitten samaa muualla, kun Suomeen tuotiin Unicefin apua.

Itselleni syyksi riittää inhimillisyys: Jokaisen nälkään kuolevan ihmisen mukana kuolee palanen meidän inhimillisyyttämme. Minä haluaisin pitää senkin hengissä.