Sunnuntai, 19.11.2017 
Elisabet, Liisa
Kotimaa

Näkökulma sarjahukutusjutusta: Kun epäilty katsoo sinua silmiin

  • Jaana Kainulainen

Hovioikeus käsittelee Joensuussa tämän ja ensi viikon niin kutsuttua sarjahukuttajan tapausta. Kyseessä on osapuolten välinen uusintaottelu. Ensimmäisen kerran hukkumiskuolemia puitiin lähes samojen todisteiden, todistajien ja osallistujien kesken käräjäoikeudessa loppuvuodesta 2016.

Käräjäoikeus tuomitsi Pekka Seppäselle 14,5 vuotta muun muassa kahdesta taposta, kolmesta tapon yrityksestä sekä törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Syyttäjien mukaan Seppäsen ollessa paikalla on sattunut vuosien mittaan kaikkiaan 15 vaarallista tilannetta, joissa kuoli seitsemän ihmistä.

Nyt pallo on hovioikeudella, joka tekee päätöksen puhtaalta pöydältä. Tuomiovaihtoehtoja riittää, eikä ole siis poissuljettua, että 52-vuotias kontiolahtelainen mies vapautettaisiin.

Hovioikeus lähtee nollatilanteesta eli syytön, kunnes toisin todistetaan. Seppänen on hovioikeuden edessä yksi entinen maanviljelijä, joka harrastaa kavereidensa kanssa mökillä veneilyä. Hän on epäilty.

Koetan utsia syyttäjiltä ja asianajajilta, miltä tuntuu käydä samat asiat läpi uudelleen. Syyttäjä Seppo Tiittasen mukaan ei ole syytä fiilistellä. Suomen oikeusjärjestelmä antaa luvan valittaa - ja hyvä niin.

- Tämä on meille työtä, toteaa Tiittanen.

Koetan muistaa saman asian. Ei tunteilla - ihan helppoa se ei ole.

Ja töissä olen minäkin.

Omalta osaltani hovioikeuden ensimmäinen istunto jää mieleen. Istunnon alussa on lupa kuvata. Saan ohjeet kuvata saliin tulevaa epäiltyä ja lähettää kuvat saman tien toimitukseen. Kun Seppänen astuu sisään, nousen seisomaan ja astun muutaman askeleen eteenpäin, otan sarjan kuvia kullanvärisellä matkapuhelimellani.

Sitten tuomari määrää kamerat pois.

Seppänen riisuu aurinkolasit ja lippalakin, istuu alas ja kääntyy katsomaan minua. Katsomme toisiamme silmiin ja minä mietin.

Pitääkö minun pelätä?

Pelätä miestä, jonka lähipiirissä syyttäjän mukaan kuoleman todennäköisyys kasvaa. Syyttäjällä on aikomus hakea miehelle mielentilatutkimusta ja osoittaa, että hän on vaarallinen muille.

Minulle?

Minun annetaan ymmärtää, että selvin päin Seppänen on ihan tavallinen kaveri, eikä ulkopuolisten tarvitse pelätä.

Seitsemän ruumista, seitsemän kuollutta.

Heistä yhden äiti kertoo kokemuksistaan. Seppänen istuu salissa. Hän on rauhallinen. Muutenkaan miehestä ei jää uhkaava olo. Seppänen ei liioin vaikuta itsevarmalta tai dynaamiselta vaan mieluimmin rauhalliselta tyypiltä, joka hillitse itsensä, vaikka salissa puhutaan isoja ja vaikeita asioita.

Puhumisesta puheen ollen. Joku iltapäivälehti kirjoitteli taannoin, että Seppäsen puheesta ei saa selvää. Murre voi olla vahva, mutta epäselvää puhe ei ole. Seppäsen puhe on selkeää ja puhetapa rauhallinen, kasvot kalpeat, otteet topakat mutta asialliset.

Mainittakoon niistä tunteista vielä.

Eihän kukaan voi suhtautua asioihin täysin tunteettomasti. Huomasin monta kertaa, kun tuomarin tai syyttäjän katse heltyi todistajaa kuunnellessa. Ymmärrystä riittää, kun näkee, että toisesta ihmisestä tuntuu pahalta puhua asiasta, eikä itkukaan ole kaukana, ei ole syytä kovistella - ei edes oikeudessa.

Minusta tuntui, että Seppänen katsoi minua pahasti. Saattoi katsoakin, mutta se on ymmärrettävää, sillä tilanne on hänelle vaikea.