Keskiviikko, 26.9.2018 
Kuisma
Kotimaa

Lapin poliisi muistuttaa suomalaisen sisun kääntöpuolesta - Vainajakuljetus jo tilattu, kun tilanne muuttui

  • Olli Sorjonen

Lapin poliisi kertoo Facebookissa tarkistukeikasta, joka sai pohtimaan elämän perusarvoja.

- Minä ja partiokaverini saimme lauantaina iltapäivällä tarkistusluonteisen keikan, jonka alkutietojen mukaan naapuri ei ollut pariin viikkoon nähnyt samassa rapussa asuvaa noin 90-vuotiasta miestä. Lisäksi rappukäytävään oli levinnyt ikävä haju.

Paikan päälle päästyään partio totesi, että rappukäytävässä oli selkeä haju.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

- Aavistelimme pahaa. Asukkaan oven ulkopuolella oli koskematon ruokapussi, eikä kukaan tullut avaamaan asunnon ovea. Haju virtasi selkeästi kyseisestä asunnosta.

- Kuoleman merkit olivat siinä määrin ilmassa, että päätimme tilata vainajakuljetuksen, samalla kun tilasimme kiinteistöhuollon avaamaan asunnon oven.

Oven avauksen jälkeenpoliisit huomasivat, että eteisen lattialla lojui useamman päivän postit.

- Marssimme peremmälle asuntoon. Näin eteisen peilin kautta, että iäkäs mies - oletettu vainaja - oli puoli-istuvassa asennossa makuuhuoneen penkillä, leuka rinnassa ja kädet sivulla roikkuen. Ajattelin, että kuolemanmerkit oli nähtävissä jo pikaisella silmäyksellä. Miehen kädet olivat violetin sävyiset, nilkat ja pohkeet pahasti turvoksissa.

Poliisit suuntasivat kohti makuuhuonetta.

- Partiokaverini pysähtyi, kääntyi puoleeni ja ilmoitti, että "Se kuorsaa!". En aluksi tajunnut tätä, ennen kuin huomasin, että penkillä istuva "vainaja" todellakin kuorsasi. Näky oli aika mieleenpainuva. "Vainaja" olikin elossa.

Herättyään vanhusn kertoi nimensä ja ilmoitti, ettei hänellä ole mitään hätää ja hänpystyy huolehtimaan itsestään.

- Muisteli omien sanojen mukaan syöneensä eilen viimeksi.

Vanhus oli laskenut tarpeet allensa, asunto oli epäsiisti ja haju mieleenpainuva.

- Tilasimme paikalle ensihoidon, joka toimitti vanhuksen sairaalaan saamaan kipeästi tarvitsemaansa hoitoa. Ilmoitimme myös aikuissosiaalityön päivystykseen. Vanhuksen omaisia emme tuolla hetkellä tavoittaneet puhelimitse.

Myöhemmin selvisi, että omaiset olivat  koettaneet hankkia apua, mutta vanhus ei ollut suostuvainen ottamaan apua vastaan.

- Omaisilla ei ollut oman elämäntilanteen vuoksi mahdollisuutta olla vanhuksen tukena, joten tässä tapauksessa ei ole syytä moittia heitä.

- Tuolla keikalla tuli kuitenkin mieleen, että meidän kaikkien olisi tärkeä huolehtia lähimmäisistä. Jos vaan voidaan, niin autetaan sukulaisia, tuttavia ja naapureita. Erityisesti iäkkäitä sellaisia. Ja huolestutaan myös, jos siihen on aihetta.

- Suomalainen sisu kun ei anna periksi todeta, että nyt mie en pärjää enää yksin. Joskus sinnikäs naapuri tai muu lähimmäinen voi olla se viimeinen apu.