Torstai, 18.1.2018 
Laura
Kotimaa

Presidentin valta on kuin voileipäpöytä – johon on jäänyt niukasti syötävää

  • STT
Suomen presidentit ovat olleet hyvin erilaisia vallankäyttäjiä. Perustuslaki säätää presidentin muodolliset valtaoikeudet, mutta käytännössä valta on elänyt poliittisten tilanteiden, kansan odotusten ja presidenttien henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan.

Urho Kekkosen kauteen asti voimassa oli valtiosääntö, joka takasi presidentille hyvin laajat valtaoikeudet. Åbo Akademin emeritusprofessori Dag Anckar on verrannut vanhaa hallitusmuotoa "voileipäpöytään, josta presidentit ovat voineet poimia lautaselleen sopivat annokset".

– Joku on ollut ahmatti ja joku ei, hän sanoo.

Tunnetuin ahmatti oli Kekkonen, joka otti sekä sisä- että ulkopolitiikan suvereenisti haltuunsa. Toiseen ääripäähän sijoittuu K.J. Ståhlberg, joka käytti valtaa selvästi hillitymmin kuin perustuslaki olisi antanut myöten.

Kekkosen kauden jälkeen presidentin valtaa on systemaattisesti vähennetty. EU:hun liittymisen seurauksena presidentin sisäpoliittinen valta on riisuttu ja ulkopolitiikassakin valtaa on siirretty hallitukselle ja eduskunnalle. Voileipäpöytään on jäänyt niukasti syötävää ja liikkumatilaa.

Presidentti Sauli Niinistö on juridisesti Suomen historian vallattomin presidentti. Niinistö on kuitenkin säilyttänyt presidentti-instituution arvovallan ja onnistunut profiloimaan itsensä vahvaksi ulkopolitiikan johtajaksi.

Nykyisen valtiosäännön mukaan "ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa". Jos presidentin ja hallituksen välille tulee kiistaa, ratkaisijaksi nousee eduskunta.