Keskiviikko, 24.4.2019 
Pertti, Albert, Altti
Kotimaa

Kolumni: Niinistön hyökyaallon edessä saivat kaikki muut antautua

Presidentti Sauli Niinistön voitto sunnuntaisissa presidentinvaaleissa ei jätä mitään sijaa selittelyille. Hänen voittonsa historiallisesti jo vaalien ensimmäisellä kierroksella oli aivan suvereeni, ja käytännössä ääntenlaskenta olisi voitu lopettaa jo ennakkoäänten julkistamiseen, kun kello 20 pöytään lyötiin selvästi yli 60 prosentin murskalukemat.

Odotetusti varsinaisen vaalipäivän äänet tasoittivat hivenen lopputulosta, mutta silti Niinistön lopullinen kannatusosuus, 62,7 prosenttia, on lähes tarkasti sama kuin edellisten, vuoden 2012 presidentinvaalien toisen kierroksen tulos, jonka Niinistö tuolloin sai yksinomaan Pekka Haavistoa (vihr.) vastaan.

Kuinkahan järkyttävän suuri Niinistön kannatus olisikaan ollut nyt, jos ensimmäisellä kierroksella häntä vastassa olisi ollut vain Haavisto?

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Gallupit näyttävät pitäneen erittäin hyvin paikkansa, mikä saattaa häpeään ne kyseenalaistaneet ja niistä sinänsä ihan viihdyttäviä salaliittoteorioitaan kyhäilleet.

Kun yksi on niin valtaisan suosittu kuin Niinistö on, vaalien luonne muuttui aivan erilaiseksi kuin aiemmin.

Tämä tarkoittaa sitä, että muiden ehdokkaiden ei tarvitse hävetä tuloksiaan. Minkäs teet, kun presidentinvaali on kansalaisten mielestä niin selkeästi henkilövaali ja kun millään maanittelulla tai pelottelullakaan ei oman puolueen kannattajia saada kaitsettua ylivoimaisen suosikin takaa puolue-ehdokkaan taakse?

Muista ehdokkaista likikään kaikki eivät käyneetkään ensisijaisesti presidentinvaaleja, vaan heidän tähtäimensä oli samalla eduskunta- ja eurovaaleissa. Siksi vaalikeskustelukin karkasi luvattoman usein sisäpolitiikkaan, joka ei varsinaisesti presidentille kuulu.

Pekka Haavisto (vihr.) sai varsin mukiinmenevän tuloksen tässä Niinistö-hyökyaallossa. Viime vaalien ilmiö ei toistunut, mutta Haavisto ylsi selväksi kakkoseksi maltillisella kampanjallaan. Haavisto on kova luu kuuden vuoden päästä, jos ei kahta ilman kolmatta.

Laura Huhtasaaren (ps.) nousu kolmanneksi oli odotettua siksi, että perussuomalaiset saivat puolueista parhaiten vakuutettua äänestäjänsä muiden ehdokkaiden ja siis myös Niinistön kelvottomuudesta. Sen toimintatapanahan on vastakkainasettelujen luominen, mikä puri puolueen kannattajiin – mutta vain heihin.

Valitsijayhdistyksen ehdokas Paavo Väyrynen sai onnettomiin lähtökohtiinsa nähden hyvän tuloksen, ja kun hän Lapin vaalipiirissä oli selvä kakkonen, puheet Väyrysen poliittisesta kuolemasta on – taas kerran – todistettu ennenaikaisiksi.

Matti Vanhasen (kesk.) menestysmahdollisuudet olivat mahdottomat, kun keskustan kannattajat vyöryivät Niinistön taakse. Hän kävi omannäköisensä, tyylikkään kampanjan.

Tuula Haatainen (sd.) ja Merja Kyllönen (vas.) nostivat tunnettavuuttaan suuren yleisön silmissä selvästi. Nils Torvalds (r.) jäi näiden vaalien kuriositeetiksi Nato-kantoineen.

  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa