Sunnuntai, 25.2.2018 
Tuija, Tuire, Vanessa
Kotimaa

Kolumni: Kokoomus hyötyy siitä, että se näyttäisi alati uudistuvan

Kun kokoomuksen kautta aikain pitkäaikaisin ministeri Paula Risikko siirtyi eduskunnan puhemieheksi, tarjosi se puolueelle tilaisuuden uudistaa taas kasvojaan. Kokoomuksessa päädyttiin pieneen ministerirotaatioon. Risikon tilalle sisäministeriksi siirtyy ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä kesästä 2016 alkaen toiminut Kai Mykkänen, ja vastaavasti Mykkäsen tilalle puolue valitsi kansanedustaja Anne-Mari Virolaisen.

Virolainen on 52-vuotias kolmannen kauden kansanedustaja Liedosta ja johtaa nyt eduskunnan suurta valiokuntaa. Ministeriys on johdonmukainen jatke hänen tähänastiselle poliittiselle uralleen.

38-vuotias espoolainen Mykkänen puolestaan nostettiin ministeriksi kokoomuksen edellisessä ministerikierrätyksessä, jonka alkujuurena oli puolueen puheenjohtajavaihdos Alexander Stubbista Petteri Orpoon. Venäjää taitava humaani Mykkänen on yksi puolueen nopeasti nousevista tähdistä, samoin kuin viime vuonna oikeusministeriksi hallituksen laajentamisen yhteydessä nimitetty, mäntyharjulainen Antti Häkkänen, 33. Mykkänen ja Häkkänen ovat molemmat ensimmäisen kauden kansanedustajia.

Kokoomus hallitsee muita puolueita paremmin tämän kasvojensa uudistamisen. Se on tehnyt tätä viimeisen 10 vuoden aikana selvästi tiuhemmin kuin keskusta ja SDP ja vieläpä niin, että se vaikuttaa tiedostetulta ja harkitulta toiminnalta.

Yhtäältä puolueen ministereiksi nostetaan suurelle yleisölle tuntemattomia, Virolaisen tapaan puolueen perinteisen koirakoulun käyneitä ja sopivan kokeneita kansanedustajia, mutta myös kaikkein lupaavimmiksi nopeasti osoittautuneille tulokkaille on puolueessa luotu pikaväylä nousta ministeriksi.

Toki kokoomuksella on ollut tässä asiassa sellainen etulyöntiasema, että se on ollut hallituspuolue yhtäjaksoisesti pian 11 vuotta. Kun suuri puolue tuomitaan neljäksi vuodeksi opposition kadotukseen, kasvaa puolueessa hallituskipeys niin, että hallitukseen päästyä ministeripaikoille tungeksivat kokeneet puoluejyrät eikä uusille lupauksille murusiakaan pöydältä putoa.

Tästäkin huolimatta tämä uusien nimien nostaminen tuntuu olevan kokoomuksessa suunnitelmallisempaa kuin muissa puolueissa. Muistan yhä, kuinka viitisen vuotta sitten yksi silloisista kokoomusministereistä ehdotti minulle Facebook-kaveriksi Sanni Grahn-Laasosta ja kuinka silloin ihmettelin, että mikäs bambi ajovaloissa tämä forssalainen untuvikkokansanedustaja sitten on, niin siitä kului vain hetki – ja pam: Grahn-Laasonen nostettiin ministeriksi.

Uskallan väittää, että tämä jatkuva uudistuminen on yksi keskeisistä syistä siihen, että kokoomus on nytkin gallupeissa suosituin puolue. Se alati vaikuttaa uudistuvan.

Tämä ei ole yksioikoisesti totta, ja uudistuvat muutkin puolueet, mutta politiikassa tärkeää on myös se, miltä asiat näyttävät, ja nyt näyttää tältä.