Sunnuntai, 25.2.2018 
Tuija, Tuire, Vanessa
Kotimaa

Nyt laitetaan koreasti! - Paikalliset korealaiset ovat kiinnostuneita jäälajeista Gangneungin olympiapuistossa

  • Jarmo Sieviläinen
  • Jarmo Sieviläinen

Mitähän korealaiset tuumivat omista talviolympialaisistaan? Pitäähän se käydä kysymässä.

Mutta keneltä? Gangneungin olympiapuistossa jääareenoiden vieressä pyörii kyllä paikallisia, mutta todella harva osaa tai uskaltaa puhua englantia.

Vastaus on: osaan vain vähän, päälle vieno hymy ja sitten karkuun.

Kyllähän nyt joku englantia puhuva tavallinen kansalainen on runsaan 200 000 asukkaan Gangneungin kaupungista löydyttävä.

Viimein tärppää: Sang-pil Moon.

25-vuotias mies jakelee pinssejä ja kortteja ja puhuu kristinuskosta.

– Aion katsoa tulevia olympiakisoja. Ajatuksena on hankkia pääsyliput johonkin lajiin. Jos mahdollista, niin kaukalopikaluisteluun, joka on täällä suosittua ja siinä on tullut menestystä, lumilautailua ja luistelua harrastava Sang-pil sanoo.

Gangneungissa asuva Sang-pil Moon näkee, että olympialaisten järjestäminen on kallista kaikissa maailman kolkissa.

– Kyllähän näin isot kisat ja suuret kustannukset ovat ongelma. Rahan voisi käyttää ihmisten ruokaan, elämään ja asumiseen. Nyt ne kaikki kallistuvat olympialaisten aikaan meillä täällä asuvilla. Toivottavasti hinnat palaavat entiselleen kisojen jälkeen, Sang-pil miettii.

korea1Karjalainen20180210

Kysytäänpä joltain muultakin.

On marssittava kisajärjestäjien edustajien luo.

Vapaaehtoisia parveilee olympia-alueilla tuhansittain punavalkoisissa puvuissaan.

Valtaosa heistä on nuoria naisia, ja heidän joukostaan löytyy ilahduttavan usein myös englannin kielen taitoisia.

Kaikki jututettavat tuovat esille ylpeänä kotimaansa järjestämät vuoden 1988 Soulin kesäolympialaiset, kolmet Aasian kisat ja vuoden 2002 jalkapallon MM-kisat.

Yleisurheilun MM-kisoja Daegussa 2011 ei niinkään muisteta. Nyt Etelä-Korea sai värisuoran täyteen talviolympialaisilla, joita se haki jo kolmatta kertaa Pyeongchangiin.

Tapahtumapalveluissa vapaaehtoisena työskentelevä Eunseo Kong yrittää sitkeästi ja ystävällisesti puhua englantia, vaikka lauseet ja sanat jäävätkin vähiin.

– Opiskelen sairaanhoitajaksi. Rakastan ihmisten auttamista ja vapaaehtoistyötä. Tulin tänne kavereideni kanssa Soulista, Eunseo toteaa.

21-vuotias vapaaehtoinen Min Jeoung puhuu sen sijaan sujuvaa englantia, parempaa kuin kaukaa susirajalta saapunut toimittaja.

– Olen neljättä kertaa vapaaehtoisena Etelä-Korean isoissa kisoissa. Meillä oli aika lyhyt aika valmistautua näin isoihin kisoihin, mutta kaikki ovat tehneet parhaansa ja järjestelyt ovat kunnossa, Min uskoo.

– Jos saan vapaaehtoisten pääsylipun, niin lähden katsomaan curling-otteluja ja taitoluistelua, sulkapalloa ja koripalloa harrastava nainen huikkaa ja hyppää bussin kyytiin.

korea7Karjalainen20180210

Ai miltä olympiapuistossa näyttää?

Vastaan ei tule vielä värikkäitä fanijoukkoja – sen sijaan useita korealaisia suojamaskit naamalla.

Korealaiset tykkäävät erilaisista koristeellisista hahmoista ja patsaista, ja niitähän riittää. Samoin kuvien räpsijöitä talviolympialajeista kertovien rakennelmien äärellä.

Sitten alkaa musiikki. Näyttävä paraati marssii yllättäen olympiapuiston halki, ja häntäpäässä tanssii kummallisia ja värikkäitä hahmoja.

Olympiapuistosta lähtiessä vastaan tulee tyttöporukka. Yksi tyttö vilkuttaa, huutaa ”hei” ja sen jälkeen kuuluu kikatusta.

Ilo loistaa kasvoilta, vaikka yhteisiä sanoja ei löydy.

koreaKongKarjalainen20180210