Lauantai, 20.10.2018 
Kasperi, Kauno
Maakunta

Kolumni: Herrasmies iski takavasemmalta ja häkellytti täysin

Jotain aivan outoa ja ihmeellistä tapahtui minulle lauantaina.

Olin matkalla ystävän luokse illanviettoon ja poikkesin nopeille ostoksille Kissamäen S-marketiin. Maitoa, leipää, banaania, viiliä, tuulihattuja, oliiveja, kaksi siideriä ja vessapaperia, 20 euroa 50 senttiä. Samassa tajusin, että lompakko jäi kotiin, kymmenen kilometrin päähän.

Ennen kuin ehdin edes manata ääneen, astui jonon seuraava asiakas maksupäätteelle. Mies ilmoitti maksavansa ostokset. Tuijotin häntä epäuskoisena: nämä ovat yli kahdenkympin ostokset, eihän sellaista tehdä! Yritin pyytää mieheltä tilinumeroa tai edes puhelinnumeroa. Ei herunut.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

”Luin juuri lehdestä, että joku oli tehnyt näin. Toisten auttamisesta tulee hyvä mieli”. No joo-o, mutta eihän kukaan nyt näin tee. ”Laita hyvä kiertämään, maksa sinä jonkun toisen ostokset joskus”, tämä punatakkinen sankarini naurahti ja kiirehti ulos kaupasta.

”En ole kyllä koskaan nähnyt vastaavaa”, nuori miesmyyjä sanoi häkeltyneenä.

Auttaminen tuntuu olevan näinä aikoina ihmisten huulilla – ja hyvä niin. Tuttavapiirissäni joku pohtii jatkuvasti, että miten voisi ojentaa kätensä apua tarvitsevien suuntaan.

Moni meistä hyväosaista kokee kroonista huonoa omaatuntoa siitä, ettei auta tarpeeksi ketään.

Onneksi auttaminen on ainakin periaatteessa nykyään helppoa. Somessa valtakunnan auttajaksi profiloitunut Brother Christmas -hyväntekeväisyysjärjestö on onnistunut saamaan suuret kansat mukaan kampanjoihinsa. Kansan karttuisa käsi on kerännyt rahaa syöpäpotilaille, tulipalossa kotinsa menettäneille perheille ja vähävaraisille yksinhuoltajille. Helppoa ja vaivatonta meille kiireisille ihmisille, joiden sydän muljahtelee karmeiden ihmiskohtaloiden äärellä.

Avun saaminen voi tuntua joko helpottavalta tai vaivaannuttavalta. Itse kävin lauantaina läpi kaikki nämä tuntemukset. Aluksi olin järkyttyneen iloinen, seuraavaksi suorastaan nolostuin: enhän nyt minä tarvitsisi!

Mutta avun antaminen, se tuntuu vain hyvältä. Moni sanookin auttavansa itsekkäistä syistä. On niin ihana nähdä toisen ihmisen silmiin asti yltävä hymy.

Auttaa voi monella tavalla, eikä kohteen aina tarvitse olla niin kaukainen tai traaginen. Joskus se voi olla toiselle mitätön liike, mikä tekee toisen päivästä vähän paremman.

Meillä Karjalaisessa alkoi äskettäin juttusarja, jossa esitellään arjen hyväntekijöitä, niitä ihmisiä, jotka rientävät apuun, kun ystävä tarvitsee autokyytiä, naapurin piha on lumen tukkima tai sukulaisella jalka paketissa. Hyvää tekevistä ihmisistä saa vinkata edelleen (sähköpostiin Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.).

Itse vinkkaisin oitis tästä lauantain ritarista, mutta sattuneesta syystä en voi.

Tyydyn siis vain tähän: kiitos vielä kerran. Pelastit iltani ja herätit yhden ihmisen uinuneen auttamishalun.