Tiistai, 25.9.2018 
Kullervo
Maakunta

Kolumni: Vallasta ei voi päästä eroon, mutta sitä voi käyttää viisaasti

Valta on siitä kiinnostava juttu, että se on koko ajan ympärillämme, mutta sitä harvoin tulee edes huomanneeksi.

Tällaisia ajatuksia tuli mieleen alkuviikosta Karjalan teologisen seuran järjestämässä Valta-symposiumissa Itä-Suomen yliopistolla. Symposiumin aiheena oli avoin ja piilevä vallankäyttö kirkossa, terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa. Symposiumiin liittyen myös Karjalainen käsitteli kuluneella viikolla valtaa useammasta näkökulmasta: itsemääräämislainsäädännössä (12.2.), potilaan asemassa (13.2.), kirkossa (15.2.) sekä seksuaalisessa häirinnässä (16.2.).

Pari aivan erityistä pointtia jäi vaivaamaan mieltä. Toinen on Itä-Suomen yliopiston sukupuolentutkimuksen professorin Jaana Vuoren lausahdus, jonka mukaan valta on jotakin sellaista, joka kohdistuu aina ihmiseen ruumiillisena olentona.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Toinen on Kuopion piispan Jari Jolkkosen kahteen vallan filosofiin, Friedrich Nietzscheen ja Michel Foucaltiin perustuva pohdiskelu siitä, että vallan olennainen ominaisuus on kätkeytyneisyys. Valta toimii siis parhaiten silloin, kun sitä ei tunnisteta, ja ihmiset tuntevat toimivansa ei vallan pakottamina vaan aivan omasta halustaan.

Suuri osa yhteiskunnan valtarakenteista toimii juuri näin, normalisoituneena ja piiloutuneena. Vallan huomaa vasta, kun rikkoo sitä vastaan.

Jää pois töistä ilman lupaa. Potki kaupan näyteikkuna rikki. Näytä keskisormea poliisille. Saat kyllä huomata, että sinut voidaan panna kuriin. Yhteiskunta on täynnä lakeja, sopimuksia, sanktioita ja pakkokeinoja.

Hyvä niin. Harva meistä tosissaan unelmoi yhteiskunnasta, jolla ei olisi valtaa jäseniinsä. Jos yhteiskunnalla ei olisi oikeutta panna vahinkoa aiheuttavia yksilöitä kuriin vaikka voimatoimin, olisi tilalla pian toisenlainen vallan järjestys. Se perustuisi vahvimpien mielivaltaan.

Valtarakenteista ei ihmisyhteisössä ole mahdollista päästä eroon. Yhteiskunnallista valtaa pitää kuitenkin tutkia, analysoida ja kritisoida, ja jos tarpeen, muuttaa. Demokraattisessa järjestelmässä, jossa valta ainakin joltain sirpaleeltaan kuuluu äänioikeutetulle kansalaiselle, tämä on jopa mahdollista.

Vielä vaikeampi on huomata sitä, miten valta on läsnä ihmissuhteissa. Jokaisessa suhteessa käydään kuitenkin aina jonkinlainen neuvottelu siitä, kuinka tasavertaisia tässä nyt oikein ollaan. Kuka sanoo riitatilanteessa viimeisen sanan? Ketä pitää teititellä? Kuka uskaltaa katsoa silmiin? Keneltä voi kysyä neuvoa?

Asema, titteli ja ulkoinen olemus ovat eräitä sosiaalisen hierarkian keinoja, mutta vain eräitä. Yksi tärkeä osa valtaa on arkinen käytös. Se, että ihmisellä on tarve joka hetki korostaa omaa valtaansa toisten kustannuksella, ei lisää valtaa. Se lisää pelkoa, vihaa – ja kapinaa.

Ehkä tehokkainta valtaa onkin olla mahdollisimman tasa-arvoinen. Kissakin kehrää, kun sitä silittää myötäkarvaan.

Voi kyllä olla, että se ei silti tottele.