Tiistai, 25.9.2018 
Kullervo
Maakunta

Kolumni: Sähköautoilussa on vielä paljon säätämistä

Olen saanut viime viikkoina innostua sään ja ilmastonmuutoksen ohella uusista erikoisalueista, kuten laajakaistasta ja sähköautoista. Sähköautoilussa olemme paraatipaikalla, kun voimme oppia jo 140 000 auton sähköautoarmadan hankkineen Norjan kokemuksista. Pari huomiota sieltä.

Norjassa on vasta nyt saatu sähköautoille sopiva vakuutus. Akkujen kesto yllättää, ja siksi vakuutuksiin on hyvä leipoa mukaan matkan keskeytysvakuutus. Outoa, mutta myös laajennettu irtaimen vakuutus on tarpeen, sillä Type 1- ja Type 2-pistokkeisiin sopivia, kalliita latausjohtoja varastetaan.

Päästötön liikenne kuulostaa ihanalta unelmalta. Kaikki ei ole nytkään niin kuin näyttää. Ensinnäkin sähköautojen käyttämä sähkö pitää tuottaa jossakin. Hybridithän tuottavat käyttösähkönsä fossiilisilla polttoaineilla ihan itse.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Täyssähköautojen kaikki sähkö tuodaan niihin niiden ulkopuolelta. Tämäkään sähkö ei tule töpselistä, joten kokonaiskuvan saadakseen pitää tarkastella koko sähkötuotantoketjua linjan lähtöpisteeseen asti. Hävikkeineen kaikkineen.

Toki pitää muistaa, ettei bensiinimoottorinkaan hyötysuhde häävi ole. Jos bensiini tuntuu tankatessa kalliilta, voi lohduttautua sillä masokistisella ajatuksella, että vain noin joka kolmas litra menee auton liikuttamiseen, laitteistoihin ja talviaikana sen sisätilojen lämmittämiseen. Loppuenergia karkaa pakoputken kautta harakoille.

Joku muistuttaa, että täyssähköautossa valtava määrä sähköä kuluu todella raskaiden akkujen liikuttamiseen. Vastalause hyväksytty.

Toinen ongelma ovatkin akut, niiden koboltti ja mangaani. Sähköautojen akkuihin tarvitaan näitä kovin harvinaisia metalleja. Niiden tuotanto tapahtuu mitä kauheimmissa diktatuurimaissa, surkeissa oloissa. Lue: Kongon demokraattinen tasavalta.  Akkujen kierrätystäkään ei ole järjestetty missään.

Tässä on minusta kuitenkin nyt kaksi ongelmaa, jotka markkinatalous ratkaisee. Jos jotain metallia on vähän, otetaan se mielellään talteen. Lainsäätäjä säätäköön väljät puitelait, miten käytettyjen akkujen metallien erottelu ja uuskäyttö järjestetään turvallisesti ja ympäristönäkökohtia kunnioittaen. Yrityselämä hoitaa loput.

Ai niin, kapitalismi. Nyt autotehtaat tekevät sitä mitä ne eivät muuten mielellään tee. Metallituottajien kanssa solmitaan pitkiä kauppasopimuksia kiinteisiin hintoihin, kun halutaan varmistaa akkumetallien saanti.

BMW teki kymmenen vuoden diilin. Sydsvenskan kirjoitti samassa uutisessa (11.2.), että Kiinassa on vuoden 2019 alusta voimaan tulevan lain mukaan kymmenesosan uusista myytävistä autoista oltava uusenergia-autoja, täyssähköautoja tai hybridejä.

Vilkaisu myyntitilastoihin pistää ounastelemaan ennen näkemättömiä markkinahäiriöitä. Kiinassa myytiin viime vuonna yli 24 miljoonaa henkilöautoa, joista vain 600 000 oli sähköautoja. Myynnin nelinkertaistaminen ykskaks ja lain voimalla virtaa rahana sähköautotehtaiden kassoihin.