Keskiviikko, 26.9.2018 
Kuisma
Maakunta

Kolumni: Virolaiset, kiva kansa, heidän kanssaan pärjätään

Pohjoiskarjalaisille Viron ystäville avautui mielenkiintoinen ikkuna vuonna 2012. Estonian Air -yhtiö lensi maaliskuusta joulukuuhun suoraa väliä Joensuu–Tallinna. Itäistä maakuntaamme Manner-Eurooppaan avaava yhteys ei kannattanut ja lopetettiin.

Kerran ennätin lentoväliä käyttää hyväkseni. Kyllähän se tuntui liian hyvältä ollakseen totta: puolitoista tuntia Onttolasta koneen nousun jälkeen taksissa kohti Tallinnan vanhaa kaupunkia, jonka ravintoloissa hapukapsas-keitto ja verivorstilautaset höyryävät Saku Tumen vaahdotessa hanoista.

Pääkaupunkiseudun ihmisille Tallinnassa kerran viikossa poikkeaminen on luontevaa kuin kaupoilla käyminen Pohjois-Karjalassa, jonka lähiöistä ja haja-asutusalueilta tehdään viikoittainen retki Citymarketiin, Lidliin tai Prismaan. Mieluummin itse katsoisin Suomenlahden hyrskyjä ja Tallinnan silhuettia kuin lappaisin Pilkossa jäiseen ostoskärryyn oivariinia, arkijugurttia ja ruispaloja.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Olen mieltynyt Viroon ja sen kulttuuriin aika tavalla ja siipien puutteessa käynyt maassa perinteisemmin konstein, autolla ja lautalla, auton välillä mukaankin ottaen.

Koskaan ei ole ollut mitään ongelmia. Korkeintaan palaaminen on harmittanut. ”Virolaiset, kiva kansa, heidän kanssaan pärjätään”, voisi muokata Veikko Lavin vanhaa rallia. (Oikeastihan Lavi lauloi venäläisistä.)

Viime kesän autolomalta perheen kanssa muistan muutaman sisäisen onnen hetken. Jokiristeily Tarton Emajoella – melua pitämättömän kaunista. Tunnin oma aika ja kävelyretki Alvar Aallon Villa Tammekannia katsomaan Kreutzwaldi-katua pitkin, Viron ainoa funkis-Alvari hienossa kunnossa.

Tartosta ostin Arvo Pärtin pianosävellysten cd:n, jonka rupatteleva minimalismi aukesi jossain Pärnun ja Virtsun välillä. Tajusin, että yhtä ne ovat, Pärt ja Viro, periaatteessa tasaista ja monotonista, hillittyä ja kohteliasta, mutta muuntelun huomaa, kun antaa huomaamiselle mahdollisuuden – ja lopulta syömmyksissä tuntuu paljon paremmalta ja lämpimämmältä kuin Disney-henkisten räiskintätehokeinojen äärellä.

Loppukierroksen lakipiste osui Saarenmaalle, jonka eteläisen pään Sõrven majakka käytiin katsomassa pojan kanssa iltaöisellä autoretkellä. Juhlava hetki maakravuille kapealla niemellä keskellä Itämerta.

Virossa juhlitaan tänään itsenäisyyden sataa vuotta. Mikäpä olisi maassa ollessa nyt, mutta pienen Viro-festivaalin voi pitää itse kukin tykönään.

Virossa on kirjoitettu vaikuttavaa kirjallisuutta ja musiikkia. Siispä esiin Jaan Krossia tai Jaan Kaplinskia. Marie Underia tai Triin Soometsia. Arvo Pärtiä tai Veljo Tormisia. Villu Tammen punkkia tai Riho Sibulin bluesrockia.

Festivaalin viimeisenä valssina olkoon Georg Otsin Saarenmaan valssi ja viimeisenä hitaana Ruja-yhtyeen Teisel pool vett, jonka soidessa voi muistaa toisella puolella vettä sijaitsevaa naapurimaata – ja Estonian onnettomuudessa kuollutta Rujan laulajaa Urmas Alenderia.