Tiistai, 10.12.2019 
Jutta
Kotimaa

Kolumni: Kaljan kanssa menee vaikka pum–pum-hiihto

Ampumahiihto on hieno urheilulaji – kaljan kanssa tai ilman.

Eurooppalainen sivistys tulee Suomeen apinoimalla ja matkimalla. Televisiosta on nähty, kuinka eurooppalaisissa ampumahiihtokisoissa yleisö viihtyy katsomoissa käsissään olutkolpakot. Toisilla on, kaikilla ei. Televisiokuva kertoo, että yleisö viihtyy, möykkää ja kannustaa. Se on sitä tunnelmaa.

Mutta miten muka voi taputtaa käsiään yhteen, jos toisessa kädessä on juomaa hölskyvä muovituopponen? Vai onko ehkä niin, että toiset taputtavat ja toiset vain huutavat ja juovat sitä kaljaa? Sama meininki kuin suomalaisessa kulmakuppilassa, kun kantaväen iltavuoro alkaa vetää illan viimeisiä karaoken värssyjä. Paitsi että urheilu on hienompaa, ylevämpää ja arvokkaampaa.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Joka tapauksessa on selvää, että eurooppalaisessa ampumahiihtokisakulttuurissa on vapaampi alkoholipoliittinen säätely. On se niin väärin. Onneksi uusi alkoholilaki on siunaukseksi suomalaisille tässäkin.

Suomessakin ruvetaan selvittämään, voisiko olutta juoda myös katsomossa luvallisesti ja laillisesti. Loppuisi salapulloista hörppiminen. Katsomoon saataisiin lisää väkeä. Urheilukatsomoon tulisi sellaisiakin, jotka eivät niin välitä siitä urheilusta. Tosin silloin voi aina puolustautua, että kaikkea kannattaa kokeilla paitsi anoppia ja ampumahiihdon takaa-ajokilpailun maaliosastoksi suostumista.

Uudistus ei vielä ehtinyt menossa oleviin Kontiolahden maailmancupin kisoihin. Seuraavalla kerralla kallista kaljaa pitää saada muualtakin kuin vip-teltasta. Kyllä on paljon mukavampaa vastustaa pyssyjä ja ampumista hilpeässä hiprakassa tai vapaan tyylin nousuhumalassa, ja olla silti urheiluhullu.

Parin kaljan jälkeen Kaisa Mäkäräinen näyttää paremmalta ampumahiihtäjältä kuin ihan ilman niin, että joutuisi janossa kutjottamaan. Mari Laukkanen myös. Muista ei ole niin väliä – meidän Kaisa ja Mari, ikuisesti.

Sitä paitsi pikkuvihneessä on ihan sama, onko meikäläisillä mono syönnillään, tykkääkö kello, onko kapulat liukkaat ja kaatuvatko taulut. Sakotkin muuttuvat saataviksi. Pääasia, että juotto pelaa kilpailussa ja katsomossa.

Lopulta on ihan sama, kuka voittaa, mutta jos ei voita meidän Kaisa, niin kyllä on väärin.

Kun Kaisa voittaa, Suomi voittaa ja kaikki olemme voittajia. Jos taas käy niin, ettei aina voitakaan, silloin Kaisa häviää. Sellaisia ja tällaisia me isänmaalliset urheiluhullut olemme.

Lisää kaljaa katsomoihin pitää saada mahdollisimman pian myös paikallisissa koripallo-otteluissa, lätkämatseissa, pesispeleissä, lentiksessä ja miksei potkupallossakin. Salibandylle sallittakoon myös – ja kaikille muillekin, jotka vain haluavat ja pystyvät järjestämään anniskelukatsomot.

Saadaan urheiluun lisää yleisöä, rahaa, tunnelmaa ja möykkää. Eihän se tietysti terveellistä ole, mutta kaikkea ei voi saada. Muuten on aina helpompi jäädä kotisohvalle juomaa kalsarikaljaa ja katsomaan telkkarista formuloita. Siinä vasta hieno urheilulaji.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa