Keskiviikko, 26.9.2018 
Kuisma
Kotimaa

Kolumni: Keitä ne on, ne sirkkoja popsivat kasvissyöjät?

  • Anna Dannenberg

Mistä tietää, että joku on vegaani? Kuluneen vitsin mukaan siitä, että hän kertoo sen sinulle itse viiden minuutin kuluessa tapaamisestanne.

Jos vähän laajennetaan, niin mistä tietää, että joku on kasvissyöjä? Siitä, että muut katsovat asiakseen kuittailla siitä hänelle toistuvasti. Etenkin, jos hän joskus erehtyy laittamaan suuhunsa pienenkin palan eläintä.

Viime aikoina keskustelua on herättänyt sirkkojen ja muiden hyönteisten syöminen, josta povataan uutta terveellistä ja ympäristöystävällistä ruokatrendiä.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Muun muassa Karjalainen (5.3.) uutisoi vastikään, että osa kasvissyöjistä on ryhtynyt täydentämään sirkoilla eläinperäisen B12-vitamiinin tarvettaan.

Siitäkös riemu repesi kahvipöydissä ja keskustelupalstoilla. Mikä kasvissyöjä se sellainen on, joka syö sirkkoja?

Niin, millainen? Tarkastellaanpa.

Jotkut ihmiset suosivat kasvisruokaa oman terveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi. Jos tällainen kasvissyöjä toisinaan syö myös palan eläinproteiinia, sen ei pitäisi kuulua kenellekään muulle, koska se on puhtaasti omaan kehoon liittyvä valinta.

Toisten kasvissyönti perustuu etiikkaan: eläimiä ei haluta syödä.

Tässä on kuitenkin suurta vaihtelua, koska valtaosa kasvissyöjistä syö esimerkiksi kananmunia. Jopa kala kuuluu joidenkin itseään kasvissyöjiksi kutsuvien lautaselle, koska se koetaan ”vähemmän eläimeksi” kuin nisäkkäät ja linnut. Kasvissyönnin määrittely on siis tässä kohden varsin väljää.

Kolmansien kasvissyönnin taustalla ovat ekologiset syyt.

Näille ihmisille hyönteiset voivat olla hyvinkin varteenotettava proteiininlähde, koska niiden kasvattaminen on hyötysuhteeltaan niin tehokasta, että paikallisesti tuotetun sirkkakilon hiilijalanjälki saattaa jäädä pienemmäksi kuin vaikkapa soijasta monimutkaisesti prosessoidun proteiinikilon.

Niistä molemmat toki jäävät murto-osaan esimerkiksi naudanlihakilon ympäristövaikutuksista.

”Kasvissyöjä” ei tietenkään ole kuvaava nimitys ihmiselle, joka syö myös eläinkunnan tuotteita. Ongelma on, ettei parempaakaan oikein ole tarjolla.

Englannin kieleen on jo vakiintunut sana flexitarian. Se tarkoittaa henkilöä, joka suosii kasvisruokaa mutta saattaa satunnaisesti syödä myös lihaa. Suomessa vegaanista väännetty sekaani-sana voisi ajaa saman asian, mutta siihen ei välttämättä liity kasvispainotteisuuden mielikuvaa vaan sitä käytetään yleisemmin sekasyöjästä.

Kenties kannattaakin miettiä, tarvitaanko tällaiselle ihmiselle ylipäänsä omaa nimitystä.

Täytyykö henkilö, joka syö enimmäkseen kasvispainotteisesti mutta saattaa silloin tällöin popsia pari mummon tekemää lihapullaa tai napostella kupillisen sirkkoja, erottaa muista nimittämällä häntä jollain tietyllä tavalla?

Vai voisiko hänen ruokavaliotaan yksinkertaisesti kutsua tulevaisuuden valtavirraksi?