Lauantai, 21.7.2018 
Hanna, Johanna, Jenni
Kotimaa

Kolumni: Maakuntavaltuustoon mahtuisivat kaikki kansanedustajat

Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma, ehdokkaana maakuntavaaleissa kansanedustajana.

Tätähän on jonkin verran pohdiskeltu, ja kansanedustajilta itseltäänkin kyselty, kun syksyn maakuntavaalit alkavat vaikuttaa todennäköisiltä.

Se on helppo sisäistää, ettei yhden ihmisen aika riitä täysipainoiseen työskentelyyn kotikunnan, maakunnan ja eduskunnan päätöksenteossa.

<--Mainos alkaa-->
<--Mainos päättyy-->

Ja niinkin voi ajatella, että kansanedustajana on helpompi ymmärtää kokonaisuuksia, jos on hankkinut kokemusta paikallis- ja maakuntahallinnosta.

Sekin on todennäköistä, että joitakin jääviystilanteita syntyy, jos sama henkilö on päättäjänä eri hallinnon portailla.

Voiko esimerkiksi kansanedustaja olla päättämässä maakuntansa rahoituksen kasvattamisesta, jos istuu maakuntavaltuustossa! Intressijääviyksiä voi kuvitella muitakin.

Toinen puoli asiassa on se, että maakuntavaltuustoihin pitäisi valita mahdollisimman osaavaa ja perehtynyttä väkeä. No, kansanedustajuus ei sitä aina toki takaa.

Mutta hyvä on suhteuttaa. Viime kuntavaaleissa valittiin kuntiin 8 999 valtuutettua.

Maakuntavaltuustojen keskikoko tulee olemaan noin 65 jäsentä, muutama enemmän tai vähemmän. Näin 18 maakuntaan valitaan pyörein luvuin 1 200 maakuntavaltuutettua.

Noiden lukujen rinnalla 200 kansanedustajaa on pieni porukka. Maakuntakohtaiset erot ovat isoja, mutta vaikka kaikki Pohjois-Karjalan seitsemän kansanedustajaa valittaisiin 59-jäseniseen maakuntavaltuustoon, niin mitä siitä!

Sen syvemmälle maakunnan päätöksentekoon kansanedustajia ei kuitenkaan pidä päästää.

On toinenkin suhteuttamistarve. Pitkin matkaa on heitelty, että maakuntauudistus on keskustan vallankaappaushanke.

Ennen kuin tämän uskoo on hyvä katsoa useiden viime vaalien tuloksia.

Mikään puolue ei saa enemmistöasemaa missään maakunnassa. Keskusta on suurin ehkä 3-5 maakunnassa.

Väkirikkaissa Helsingin, Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan vaalipiireissä keskusta sijoittuu maakuntavaaleissa joukkoon ynnä muut.

Asukasluvulla mitattuna Suomen maakuntia hallitsevat kokoomus, sosialidemokraatit ja vihreät, nyt vielä perussuomalaisetkin.

Vaalimatematiikka ei salli mukailtuja totuuksia, joita kansalle nyt tiuhaan tarjoillaan.

Vahva maakuntahallinto muuten asettaisi kansanedustajat aivan uudenlaisen kontrollin alle. Ei voi esittää yhtä kotikunnassa, toista maakunnassa ja mahdollisesti kolmatta eduskunnassa.

Tulos tai ulos –periaatteesta voi tulla paljon nykyistä konkreettisempi. Jos ei kahteen kauteen tuloksia synny, niin kiertoon vain.

Siihen en ota kantaa, olisiko se hyvästä vai pahasta.