Tulosta tämä sivu
Kotimaa

Janne "Rysky" Riiheläisen kolumni: Hermomyrkkyiskun julma järki

Hermomyrkkyisku Britanniassa käynnisti uuden vaiheen Eurooppaa koettelevassa turvallisuuskriisissä. Suomelle kysymys on paitsi EU:n yhteisessä rintamassa seisomisesta myös siitä, että Suomi kehittää jatkuvasti tiiviimpää sotilaallista yhteistyötä brittien kanssa.

Liittolaisten rinnalla on hyökkäyksen tapahtuessa seisottava tai ne ovat pian entisiä liittolaisia. Kauempana Venäjän rajasta sijaitsevilla mailla on helpompaa.

Venäjä käynnisti iskun jälkeen propagandamyllyn, joka jauhaa teorioita siitä, kuka hermomyrkkyiskun teki. Yhteistä näille teorioille on vain se, että Venäjä ei iskua tehnyt. Kun niille teorioille saadaan tukea länsimaista, varsinkin periaatteessa uskottavilta tahoilta, levitetään Venäjän syyttömyyden ilosanomaa tarmokkaasti.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Keskeisiä Venäjän syyllisyyttä epäilevien tai kiistävien argumentteja on, että ei Venäjä voinut tehdä näin järjetöntä iskua, koska on niin ilmiselvää, että se on syyllinen. Tämä peruste toimii yhteistyön ja keskinäisriippuvuuden maailmassa, jossa kilpaillaan kenties kovaotteisesti, mutta kuitenkin etsitään pääsääntöisesti ratkaisuja kansainvälisen lain ja yhteisten etujen pohjalta. Silloin ei tosiaankaan ole mitään järkeä hyökätä toisessa maassa ihmisten kimppuun mitä kammottavimmalla joukkotuhoaseella.

Mutta se mitä Venäjän johto on viestinyt, kertoo heidän näkevän maailman hyvin eri tavalla. He ovat jo vuosia kertoneet kansalaisilleen, miten moraaliton länsi haluaa hyökätä ja pakottaa vihaamansa venäläiset alistumaan länsimaiseen elämäntapaan. Länsi kuvataan vihollisena, joka piirittää äiti-Venäjää yrittäen joka käänteessä pakottaa Venäjän, venäläisyyden ja venäläiset polvilleen.

Kremlin propaganda lietsoo lännen nöyryyttäneen Venäjää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ja olevan nyt vihainen, kun voimakkaan Putinin johtama voimakas Venäjä ottaa itselleen kuuluvaa paikkaa maailmassa. Pelko on Putinille poliittista pääomaa.

Tässä tilanteessa, jossa tahto yrittää alistaa toisen tahdon, hermomyrkkyisku on taitavaa taktiikkaa. Sen voi nähdä väkivaltaisena tiedusteluna, jossa pienimuotoisen hyökkäyksen avulla hankittiin tietoa vihollisen puolustuksesta keskellä brexit-prosessia.

Sen voi myös nähdä informaatio-operaationa, joka kylvää epävarmuutta ja pelkoa Putinin hallinnon venäläisiin kriitikoihin ulkomailla. Se myös syöksee lännen tilanteen epäselvyyteen nojaavien informaatio-operaatioiden avulla sisäiseen vääntöön Venäjän syyllisyydestä.

Kuten usein aiemminkin, Venäjä on kehystänyt lännen reaktiot hermomyrkkyiskuun aktiiviseksi aggressioksi. Tilanne on vähän sama kuin jos koulussa nipistää vieressä istuvaa ja opettaja näkee vain tämän huitaisevan takaisin.

Nipistelevä Venäjä kertoo suureen ääneen jokaisesta vihaisesta mulkaisusta ja huitaisusta perustelemattomina hyökkäyksinä sitä kohtaan. EU-maissa ei kuitenkaan ole poliittista halua tai sotilaallista kykyä uhata Venäjää sotilaallisesti.

Ja vaikka olisikin, on Venäjä vakuuttanut kovin sanoin valmiuttaan käyttää ydinaseita. Eli kaikki tietävät, että lännen uhka kohdistuu vain Venäjän pyrkimykseen rakentaa rajoilleen etupiiriä, jossa sillä olisi sananvaltaa naapurimaidensa ratkaisuihin.

Isku asettaa lännen yhä tiukemmin sen kysymyksen eteen, miten yhtä aikaa konnankoukkuja ja kauppaa tekevän Venäjän kanssa pitäisi toimia.

Kuten tutkija Kristi Raik suuren kuvion tiivistää: ”Salisburyn hermomyrkkyisku asettuu jatkoksi kovenevien viestien sarjaa. Sanoma on mennyt perille – eikä länsi voi antaa siihen myöntyvää vastausta, vaikka Venäjä kuinka huutaa ja häiriköi.”

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Kirjoittaja on joensuulainen turpobloggari ja tietokirjailija sekä kotimaisen sekä kansainvälisen politiikan penkkiurheilija.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa