Torstai, 9.4.2020 
Elias, Eelis, Eeli
Kotimaa

Kolumni: Ihmisten huomioimisestahan siinä on kysymys

Tuli käytyä jokin aika sitten Madeiralla. Kun Funchalin kaupungissa liikkui, huomasi taas kerran, millaista tien ylittäminen jalankulkijalle eurooppalaisessa kaupungissa on – sujuu kuin Lieksassa.

Kun jalankulkija lähestyy suojatietä, autoilija painaa jarrua eikä kaasua niin kuin liian usein Joensuussa vieläkin tapahtuu.

Muutaman kerran kävi niinkin, että autoilija huomasi liian myöhään jonkun turistintomppelin olevan tuloillaan suojatielle. Silloin hosuttiin kädellä siihen malliin että sori vaan. Käsi ei ollut nyrkissä eikä keskisormeakaan esitelty.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tuli mieleen entinen työkaveri Aila, joka ajeli muutama vuosikymmen takaperin Espoossa vanhalla Cortinalla hyvin vapaamielisesti. Kun hän tuli tasa-arvoiseen risteykseen ja oikealta tuli auto, Aila ei suinkaan pysähtynyt vaan nosti kättään ja hymyili leveästi kirkkaanpunaisilla huulillaan. Vähän kammoksutti, jos sattui istumaan siinä apumiehen puolella lähempänä sitä oikealta tulevaa.

Autoilijan ja jalankulkijan suhtautuminen toisiinsa on ikuisuusaihe. Kun joku kirjoittaa, että autoilija ei kunnioita jalankulkijan oikeuksia riittävästi, vastaus on, että sieltä ne kävelevät suojatiellä sivuilleen vilkaisemattakaan kännykkäänsä räpläten.

Ja säntäävät pyörällä suojatielle – kännykkäänsä räpläten ja luurit korvissa – vaikka autoilijalla on etuajo-oikeus! Liikennesäännöistä ole mitään hajua!

Varmasti näinkin. Kun itse olen menossa suojatielle, mulkaisen kyllä lähestyvää autoilijaa, että täältä ollaan tulossa. Osa toki hiljentää hyvissä ajoin. Olen jotenkin ollut huomaavinani, että meissä autoilijoissa on tapahtunut pientä muutosta huomioivampaan suuntaan, mutta sitten on niitäkin, joilla nyt vain ei ole tapana pysähdellä jalankulkijoitten takia.

Jalankulkijoistakin löytyy yksi ärsyttävä piirre. Se on se, että kun pysähdyn suojatien eteen autolla, ja sieltä olisi tulossa ihminen, niin mitä hän tekee: hujoo autolle, että aja. No, kun sitten kädellä kauniisti näytän, että ollos hyvä, huitelu vain jatkuu. Luulisi, että jos tarkoitus on mennä kadun toiselle puolelle, sinne menisi, kun kerran annetaan tilaa. Sitä paitsi se hosuminen ei ainakaan paranna jalankulkijan asemaa.

Liikenteessä on lisäksi muutama mielenkiintoinen psykologinen piirre. Kun risteyksessä eteen kääntyy kolmion takaa hidas rekka, sen perässä tulee hyvin usein auto tai pari, vaikka tilaa ei olisikaan, kun etuajo-oikeutettua tietä lähestyy jo auto.

Logiikka menee arvatenkin niin, että kun tuo joka tapauksessa joutuu hidastamaan, minäkin voin hyvin tulla tähän väliin. Sama ilmiö näkyy räikeimmillään punaisia päin ajamisessa ja tietysti siinä, että kun tuokaan ei pysähtynyt tuossa suojatien edessä, ei minunkaan tarvitse, vaikka sieltä kovasti olisi juoksija säntäämässä tien yli.

Helppo on käytäntöjä muuttaa, kun muistaa sen vanhan neuvon: käyttäydy liikenteessä niin kuin haluaisit muiden käyttäytyvän itseäsi kohtaan. Ja ennen kaikkea: olkaa varovaisia, kun liikutte kiertoliittymissä. Niissä ompi eessä monta vaaraa, kun tiet sulavat ja keväinen mahla ryhtyy suonissa virtaamaan.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa