Sunnuntai, 21.10.2018 
Ursula
Kotimaa

Anoreksiaan sairastunut Anna-Maria, 27, kertoo puhuttelevan tarinansa: "Sairaus tuli hiipien"

  • Aaro Virolainen

Anna-Maria Hollo, 27, (kuvassa) kertoo sairaudestaan lausumalla numerot rauhallisesti ja huolellisesti: kaksikymmentäneljä seitsemän. Ensimmäinen luku tarkoittaa tunteja päivässä, toinen päiviä viikossa. Niin hän ajatteli ruokaa, syömistä ja liikuntaa.

Lapsuus vaikuttaa, toteaa Hollo, jonka on vaikea määrittää, koska sairaus alkoi.

– Jokainen syömishäiriötapaus on yksilöllinen. Minulle sairaus tuli hiipien, ja sen syyt olivat moninaiset.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Tämän hän voi todeta nyt, kun aiemmin mietti kesää 2012, jolloin alkoi treenata kuntosalilla.

Eräs ystävällinen toteamus ulkonäöstä – näytät tosi hyvältä – on jäänyt hänen mieleensä, kun alkuperäinen tavoite oli saavutettu. Vuoden lopussa hän oli liian laiha.

– Vuoden lopussa olin alipainoinen ja huomasin, että tämä ei enää ole sitä, mitä haluan.

Jollain tasolla hän myönsi sairautensa itselleen samoihin aikoihin eli aika kauan ennen kuin hoito alkoi.

Myöntämistä helpotti Hollon mukaan se, että syömishäiriöistä kirjoitetaan paljon.

– Olin lukenut, että tiedostaminen on askel tervehtymiseen, Hollo kertoo.

– Ajattelin, että okei, kyllä tämä tästä, kun tiedän sen itse.

Läheiset ja muutkin kyllä panivat laihtumisen merkille ja kantoivat huolta – syökö tuo tyttö mitään – mutta eivät tarttuneet toimeen siten kuin Hollo olisi jälkikäteen ajatellen toivonut.

Hän suhtautuu puuttumattomuuteen ymmärtäväisesti, sillä asia on herkkä ja henkilökohtainen. Väärältä tuntuva kommentti voi satuttaa lisää, joten Hollo kannustaa tiettyyn varovaisuuteen.

Silloisen pienen kotipaikkakuntansa terveyskeskukseen Anna-Maria Hollo soitti itse. Diagnoosi oli anoreksia ja masennus, jotka kulkevat usein yhdessä.

Heikoimmillaan hän nelisen vuotta sitten, kun hoitosuhde oli jatkunut vajaan vuoden. Hän manipuloi punnituksia ja hänen vointinsa heikkeni. Hyvää hoitoa hän alkoi saada muutettuaan Kuopioon syksyllä 2014.

– Kuopiossa minulle luettiin lakia, Hollo kertoo, miten sairauden vakavuus havainnollistettiin hänelle.

Myös vertaistuesta oli apua, kun toipuminen oli varhaisemmassa vaiheessa. Hän tunnistaa ajatukset, jotka ovat kaikuja sairaudesta ja erottaa ne terveestä minästä.

– Minulle voi yhä tulla pieniä epäröintejä, voinko syödä tai olenko syönyt liikaa.

Lisää aiheesta Karjalaisen tilaajille:

Syömishäiriö tuli Anna-Maria Hollolle hiipien - ”Voin merkittävästi paremmin nyt”