Sunnuntai, 9.8.2020 
Erja, Nadja, Eira
Kotimaa

Kolumni: Miljardiluokan lupaus demareilta – velaksi eläminen jatkuu

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ei vappuna juuri lupauksissaan jarrutellut: satasen nettokorotus kuukausieläkkeisiin, jotka jäävät alle 1 400 euron. Korotus toteutettaisiin useamman vuoden jaksolla, ja se kustannettaisiin kokonaan uusilla veroilla, kuten listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksella
Ekonomistit ja hallituspuolueet tyrmäsivät Rinteen ehdotuksen vastuuttomana populismina. Ehdotuksen kustannusarviot vaihtelivat sadoista miljoonista miljardiin – ekonomistitkaan eivät tuoreeltaan osanneet arvioida tarkkaa summaa. Rinteen omien laskelmien mukaan hintalappu olisi 700 miljoonaa.

Rinteen ajatus on sinällään kaunis, ja varmasti on tehty hölmömpiäkin vaalilupauksia. Se on kuitenkin rapsakka lupaus aikana, jolloin velkaannumme edelleen.

Suomi on elänyt velaksi jo kauan. Julkinen euromääräinen velkamme on kasvanut yhtäjaksoisesti kymmenen vuotta. Vuonna 2014 velka ylitti 60 prosentin rajan bruttokansantuotteesta, BKT:sta (Tilastokeskus). Pahimmillaan velkasuhde kävi 63,5 prosentissa vuonna 2015.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ensimmäinen raju velkaantuminen sattui 1990-luvun alun laman aikaan. Muutamassa vuodessa julkisen velan määrä nousi reilusta 12 miljardista yli 50:een. Laman jälkeen parempina aikoina velkasuhde taittui mutta tosiasiassa euromääräinen velka lisääntyi hiljalleen lähes vuodesta toiseen, kunnes se kääntyi jälleen rajuun nousuun vuonna 2009.

Viime vuonna budjetin alijäämä jäi pienemmäksi kuin kertaakaan 2010-luvulla, mutta silti jäätiin yli miljardi miinukselle ja velkasuhde pysyi edelleen yli 60:n. Koko julkinen velkamme ylitti 137 miljardia euroa.

Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaan velkasuhde ei saisi ylittää 60:tä prosenttia. Olemme siis yksi euroalueen ylivelkaisista maista. Eikä se lohduta, että monella menee vielä huonommin.

Vielä yksi vertailu: vuonna 2010 velkamme oli vajaa 90 miljardia. Kahdeksaan vuoteen velkataakka on kasvanut siis noin 50 miljardia eli yli 50 prosenttia. Rumia lukuja.

Tässä tilanteessa demarit ehdottavat siis lisää kuluja pahimmillaan miljardin verran. Pahoin pelkään, ettei tämä jää myöskään ainoaksi lupaukseksi, kun edetään hiljalleen kohti kevään 2019 eduskuntavaaleja. Näitä lupauksia on luvassa muiltakin puolueilta. 

Olen miettinyt jo kymmenen vuotta, että kuka tämän kaiken velan maksaa pois. Se kun näyttää käyttäytyvän kuin keski-ikäisen painoindeksi: nopeasti kertyy, mutta se on sitten hidas sulamaan pois.

Antti Rinne ikätovereineen ei näitä velkoja ole kuittaamassa maksetuiksi. Lasku lankeaa tuleville sukupolville, jotka ovat entistä pienempiä, kun syntyvyys laskee edelleen ja nykytason eläkkeiden maksamisessakin on tekemistä. Voi voi heitä.

Entäpä jos keskitytään ensin siihen, että työllisyys paranee edelleen, julkinen talous kääntyy ylijäämäiseksi, velkataakkaa lyhennetään reippaasti ja aletaan sitten miettiä niitä kuuluisia jakovaroja.

Eletään suu säkkiä myöten, vaikka se ei aina miellyttäisikään.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi