Keskiviikko, 22.1.2020 
Visa
Kotimaa

Kolumni: Kannattaako tässä tehdä oikeastaan yhtään mitään?

Olen viime päivinä tuntenut itseni koko lailla hölmöksi kanniskellessani sylissäni läjää pikkuostoksia. Leipää, mehua, soijamakkaroita, margariinia, pyykinpesuainetta.

En näet ole ilennyt ostaa muovipussia, kun itse kirjoittelen Karjalaiseen juttuja muovin ympäristöhaitoista. Eikä kestokassi sattunut mukaan, eikä käsilaukkuun mahdu, eikä kai tässä nyt kannata paperikassejakaan ostella sen takia, että saa pikkuostokset kaupasta autoon.

Autoon – voi ei. Vähän kuluttava vanha romu, mutta uusiutumattomia luonnonvaroja sekin rohmuaa ja tuhoaa päästöillään ilmakehää. Sen ikäiset renkaatkin alla, että niistä jauhautunutta mikromuovia lienevät syöneet Pielisjoen ahvenet jo useammassa sukupolvessa.

Soijanakit ovat sentään oletettavasti lihaa ympäristöystävällisempi vaihtoehto, mutta mistähän sekin soija on tuotu. Ja muoviinhan nekin on pakattu.

Että tällaisia sitä tulee miettineeksi harppoessaan syli muoviin pakattuja ostoksia täynnä kaupan pihan yli, keinokuituvaatteista mikromuoveja pihalle pudotellen.

Kuten aina niin myönteisesti ajattelevat nettikirjoittelijat ja tekstiviestien lähettelijät ovat oivaltaneet, meitä syyllistetään aivan turhaan. Me suomalaiset ja vielä vähemmän aidon ja puhtaan luonnon keskellä elävät pohjoiskarjalaisethan emme ole syypäitä mihinkään, koska ne kiinalaiset.

On ihan sama, käytätkö muovia tai heitätkö sitä luontoon, koska kiinalaiset.

On ihan sama, kieltääkö EU kosmetiikan eläinkokeet, koska kiinalaiset.

On ihan sama, säästämmekö Suomessa energiaa, koska kiinalaiset.

On ihan sama, suojellaanko saimaannorppaa, koska... Hetkinen. Kiinalaiset tekevät siitä pihvejä? Tuskin. Että kaipa se tämäkin logiikka johonkin tyssää.

Totta on, että maailmassa on noin 250 kiinalaista yhtä suomalaista kohti, ja suunnilleen toinen mokoma vielä intialaisia. Totta on sekin, että maailman merillä kelluvasta muoviroskasta suurin osa on peräisin Kiinasta ja eräistä muista Aasian maista.

Ja totta on vielä sekin, että kaikista asioista ei ainakaan maallikko pysty päättämään, miten olisi oikeammin toimittu. Onko parempi ostaa ekoruokaa muovipakkauksessa vai epäekoa ilman?

Koko elämähän se on kulutusta ja saastuttamista, ainakin jossakin mittakaavassa.

Niin että kannattaako tässä tehdä siis yhtään mitään? Paitsi ehkä sille saimaannorpalle?

Yhtä hyvin voisi kysyä, että kannattaako tässä olla tekemättä mitään. Odotellaanko vain vedenpaisumusta, tai edes sitä, että ne kiinalaiset aloittavat ensin? Mitenkähän mukavaksi odotteluaika käy, meille saati jälkipolville?

Niinpä.

Tee sinä mitä haluat, mutta minä yritän edelleen – riittämättömyyden ja hölmöyden tunteesta huolimatta.

Parempi on olla hölmökin kuin piittaamaton.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 5€ 5 viikkoa
  • Kuuntele Iskelmä Rexiä verkossa
  • Kuuntele Radio City Joensuuta verkossa