Keskiviikko, 5.8.2020 
Salme, Sanelma
Kotimaa

Kolumni: Lue jos uskallat! – Mikä on se kaikkein inhottavin ääni?

Mikä on ehkä kaikkein inhottavin ääni? Sellainen, joka saa ihmisen ihokarvat kananlihalle, ja silmäkulmaan puristuu tippanen silkasta mielikuvasta.

Se on se ääni, joka lähtee porasta, jolla hammaslääkäri nuikuttaa hammasta, jossa on reikä. Korkea, hieman viheltävä ääni, joka elää sen mukaan, millä voimakkuudella lääkäri sitä hammasta vasten painaa.

Tätä mietin matkalla Liperin terveysasemalle hammastarkastukseen. Takahammasta oli jomotellut jo jonkin aikaa, ja olin varma, että nyt porataan ja lujaa! Varauduin pahimpaan.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

Se kipuhan on aivan omaa luokkaansa. Reikäinen hammas, jota poran laikka vastustamattomasti hioo. Alkuun lämmin tunne muuttuu kivuksi, joka leviää leukaluuhun ja saa miehen kiemurtelemaan tuolissa kuin käärmes.

Vastaanoton kelmeä valo lähinnä työntää luotaan. Kun sitten istahdan pitkästä aikaa tuohon tuoliin ja saan aurinkolasit silmilleni, se alkaa. Puristan vaistomaisesti penkin käsinojia kuin vuoristoradassa ikään.

Asiaan kuuluu, että työpaikan aamukahvipöydässä on aihetta jo sivuttu lennokkaasti. Raavaat miehet kertovat juttuja hammaslääkärimuistoistaan.

Kouluhammaslääkärit Joensuussa Rantakadulla ja Louhelan koululla, Ilomantsissa. Ne saavat puheissa mengelemäiset mittasuhteet. Kuinka hammaslääkäri on repinyt hammasta irti, eikä se meinaa lähteä. Lääkärin hiki tippuu pienen potilaan päälle. Lopulta hammas repeää irti. Ja samalla leukaluukin on murtunut. Kenellä on jäänyt juurihoidossa katkennut neula ikeneen. Kuka on jutustelut levottomia naispuoliselle hoitajalle ilokaasupäissään.

Takaisin tuoliin. Reagoin lihaksillani jokaiseen suussani tapahtuvaan liikkeeseen. Välillä aina pakotan itseni tietoisesti rentoutumaan, kunnes huomaan taas, että en ole hengittänyt ja käsinojista on vähintäänkin napakka ote.

Vastaanoton radiosta soi Chris Isaakin Wicked Game. ”What a wicked game you played to make me feel that way...” Irrotettuna asiayhteydestään kappaleen sanat saavat nyt aivan uuden merkityksen.

Mietin samalla edellisiltana Netflixistä katselemaani Blacklist-jaksoa, jossa vinksahtanut yksilö tekee lääkäri-instrumenteilla uhreilleen asioita, joita lääkärit eivät oikeasti tee. Taltta paukkaa, veri lentää. Tämä se rauhoittaakin mieltä sopivasti. Ja radio soi.

Pahinta tämä oli pikkupoikana. Hampaaseen sattui, ja äiti talutti hammaslääkäriin.

Kun on poraamisen aika, en aukaise suutani. Puren leuat kiinni tiiviisti, ettei hammaslääkäri saa niitä yrityksistään huolimatta auki. Sitten mökötän, kun lähdemme lopulta kotiin. Äiti on vihainen.

Kun kipu sitten yltyy muutaman viikon kuluttua tarpeeksi, on pakko nöyrtyä ja pyytää, että mennään sinne hammaslääkäriin. Isä saa viedä.

Hammaslääkäri lopettaa. ”Ei reikiä, kaikki kunnossa.”

Mitä ihmettä? Kun pelkää pahinta, saakin parasta.

Parkkipaikalla aurinko paistaa. Hymy on leveä hampaiden hohtaa vastaantulijoille.

Kiinnostuitko? Klikkaa ja kokeile Digi-Karjalaista 1€ 1 kuukausi